Kiitos teille, juutalaiset miehet

Elämäni parhaimmista lukuelämyksistä saan kiittää juutalaisia miehiä. - Ehkä tässä yhteydessä on kuitenkin syytä rajata sanan "elämäni" merkitys myöhäisempään aikuisikään.

Isaac Bashevis Singer kirjoitti jiddisin kielellä, joka muistuttaa paikoin niin suuresti saksaa, että ymmärrän sanojen merkityksen, kun niitä tulee vastaan hänen teksteissään. Singer oli puolanjuutalainen, jonka kotikaupunki Varsova on monen romaanin tausta. Kuten moni muukin juutalainen, myös Singer muutti Yhdysvaltoihin turvallisemman elämän toivossa. En yleensä lue koskaan kahdesti samaa kirjaa - ainoastaan Singer on poikkeus tästä säännöstä. "Elämää Hudsonjoen yllä", "Vihassa ja rakkaudessa" sekä monet muut mestariteokset alkavat tätä nykyä olla jo niin tuttuja, etten ole tarttunut niihin enää pariin vuoteen.

Yhdysvalloissa niin ikään  asunut Philip Roth on myös yksi vahvoista suosikeistani. Rothin alter egon, Nathan Zuckermanin, elämän seuraaminen sen kaikessa raadollisuudessa on ollut ilo. Vai voivatko "raadollisuus" ja "ilo" esiintyä samassa arvioinnissa?

David Grossmanin löysin, kun aloin haeskella nimenomaan juutalaista mieskirjailijaa. - On kai olemassa myös  juutalaisia naiskirjailijoita, mutta heistä en tiedä mitään. - Grossman asuu Israelissa ja toimii täysipäiväisesti kirjailijana. Tämän kirjailijan tuotantoa en ole vielä lukenut kovin laajalti, nyt on yöpöydällä "Hakusana: rakkaus". Miehen uusin "Hevonen meni baariin" iski niin lujaa, että toivoin koko ajan kirjan loppuvan, jotta tietäisin, miten se päättyisi. Lukekaa!

Yhdysvaltalainen Paul Auster oli Sauli Niinistön haastateltavana viime syksynä. Kaksi viisasta miestä jutteli luontevasti viisaita. Olen lukenut kaikki Austerin kirjat,ja tuo viimeinen "4 3 2 1 " minun piti ostaa, koska se oli niin paksu, etten olisi ikinä ehtinyt lukea sitä pikalainana. Nyt kyllä täytyy sanoa, että vähempikin olisi riittänyt. Kirjaa lukiessani ajattelin kuitenkin monta kertaa, että on oikeastaan ihan sama, mitä tämä mies kirjoittaa, koska nautin niin paljon hänen kirjoitustavastaan.

Ehdoton lempikirjailijani juutalaisten miesten joukossa on Amos Oz. Singer kirii kyllä rinnalla, mutta koska miesten kirjoitustyylit poikkeavat aika lailla (Singerin monisanaisuus vastaan Ozin pelkistynyt teksti), he kamppailevat eri sarjoissa. Ozin äiti teki itsemurhan pojan ollessa 12-vuotias, ja romaani "Tarina rakkaudesta ja pimeydestä" kertoo perheen näistä vaiheista. "Älä kysy yöltä" on yksi minun suosikkejani. Oz on arvostettu intellektuelli kotimaassaan Israelissa.

Miksi juutalainen mies? Koska juutalaisen miehen teksti on realistista, ironista, ei rönsyilevää, koska tunnen juutalaista kulttuuria, juutalaisia ihmisiä ja koska jiddis on ymmärrettävää, kunhan se esiintyy yksittäisinä sanoina. Nämä asiat saavat minut kiinnostumaan, ihastumaan, rakastumaan ja viihtymään.