"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..."

Lauantai 10.8.2019 - Pirkko Jurvelin


Tekeekö uteliaisuus onnelliseksi?

Lapsi katsoo uteliaana puumajasta: Kuinka kauas hän näkeekään! Mitä kaikkea hän näkeekään! Lapsi hymyilee ja nauraa onnellisena. Kyllä elämä on ihanaa!

Kun ihminen vanhenee, hänellä on takanaan runsaasti elämänkokemuksia, hyviä ja huonoja. Kun jotain tapahtuu - hyvää tai huonoa - mieleen tulee: taasko tätä! Eikö tämä ole nähty ja kuultu jo monta kertaa! Mikä ihmeen uutinen tämäkin on! Tekee mieli kääntää lehden sivuja nopeammin, ehkä jonkun kolumnin tai urheilu-uutisten kohdalla voi pysähtyä pidemmäksi aikaa. Elämänkokemus tuo mukanaan tietoa, taitoa ja ymmärrystä, mutta usein se tuo myös kyynisyyttä ja kyllästymistä.

Katsoessani lapsenlapseni kuvaa - naurava kaksivuotias puumajassa - tuli mieleeni, että tuossa kuvassa näkyy onni. Seuraavaksi heräsi kysymys, onko uteliaisuuden ja onnen välistä yhteyttä tutkittu, ja loppujen lopuksi löysinkin useampia tuloksia (mitäpä nyt ei olisi tutkittu, hoh, hoijaa - vitsi, vitsi).

Brittiläinen psykologian professori Richard Wiseman on vuosikausia tutkinut niitä tekijöitä, jotka tekevät yhdestä ihmisestä onnellisemman kuin toisesta. Luonnollisesti asiaan vaikuttavia tekijöitä on useita, mutta Wisemanin mukaan onnellisemmat ihmiset ovat tavallista ulospäin suuntautuneempia ja uteliaampia kuin muut. Tämä oli siis yksi tulos kyseisen herran tutkimuksesta.

Amerikkalainen psykologi Todd Kashdan puolestaan väittää tutkimustuloksiinsa vedoten, että uteliaisuus on onnellisen elämän pääraaka-aine, sillä se tuo mukanaan viisautta, ymmärrystä, luovuutta ja ideoita.

Psychology and Aging- sarjassa julkaistiin tutkimustuloksia, kun oli seurattu yli tuhatta yli 65-vuotiasta henkilöä. Lopputulemaksi saatiin, että keskimäärin vanhimmiksi elivät ne, jotka olivat luonteeltaan uteliaimpia.

Ja otetaanpa vielä saksalainen tutkimus. Tohtori Peter Falkai, joka toimii johtajana psykiatrian ja psykoterapian klinikalla Münchenissä, sanoo yksinkertaisesti: ”Uteliaisuus on avain onneen.” Hän kertoo, kuinka uteliaisuus saa aivoissamme aikaan sekoituksen adrenaliinia, dopamiinia ja endorfiineja, joka tuottaa onnen tunteen. Yksinkertaista? Eivätkä vaikutukset jää tähän. Tämä hormonimyrsky ei aiheuta ainoastaan hyvää oloa, vaan muuttaa ajatustapaamme yhdistämällä uudelleen neuroneja (tämä jäi hieman epäselväksi minulle - lyhyt biologia), jonka vaikutuksesta älykkyytemme nousee hetkellisesti jopa kaksi prosenttia. Huh, huh! Lasten kohdalla tällainen aivotoiminnan muuttuminen on ihan normaalia, koska luontainen uteliaisuus panee heidät jatkuvasti toimimaan, kyselemään ja etsimään vastauksia. Jotta aikuinen pääsisi samaan, hänen on tehtävä jotakin erityistä, esimerkiksi käytävä taidenäyttelyssä, konsertissa, luettava kirjoja, lähdettävä ulos. Tähän voin omien kokemusteni perusteella sanoa saksaksi: Ja!

Minulla on välillä tylsää, sillä arkirutiinit eivät aiheuta erityisiä hormonimyrskyjä aivoissani. Minä tarvitsen jotain uutta, vaihtelua, lähtemistä! Siksipä sähköpostissani on tällä hetkellä tilattuna neljä eri matkaa ja odotan jokaista malttamattomasti! Montenegro, täältä tullaan! Edessäni on aivan uusi maa, aivan uusi kieli ja aivan uudet ihmiset. Menen sekaan innoissani, aivot paukkuen onnesta, ilman pienintäkään pelkoa.

Avainsanat: uteliaisuus, onni tutkimus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini