Pyhiinvaellusmatkoja

Pyhiinvaelluksia

Kirjastossa oli tarjolla uutuus, johon heti tartuin: Annina Holmbergin ja Johannes Lahtelan yhteistyönä syntynyt ”Pää pilvissä, kiviä kengissä, pyhiinvaelluksia saunoista luostareihin”. Anniina Holmberg on kirjailija ja käsikirjoittaja, ohjaaja Kalle Holmbergin ja dramaturgi- ohjaaja Ritva Holmbergin tytär. Johannes Lahtela puolestaan on teatteritaiteen maisteri ja ortodoksipappi sekä kirjailija Markku Lahtelan ja keramiikkataiteilija Marjatta Lahtelan jälkeläinen. Molempien kirjoittajien taustalla on siis taiteilijaperhe, mikä sinänsä on jo lukijoille kiinnostava asia. Mitä tämä seikka on sitten merkinnyt kirjoittajien elämässä, selviää hyvin kirjasta. Teksti on toteutettu vuorokerrontana, mikä on onnistunut ratkaisu tässä teoksessa.

Jo pelkästään Johannes Lahtelan elämästä olisi saanut aikamoisen elämänkertateoksen. Lahtela kertoo kiihkottomasti suuresta intohimostaan tulla ammattinäyttelijäksi – jonka tavoitteen hän saavuttikin -, ja siitä, kuinka hän kuitenkin lopulta päätyi ortodoksipapiksi. Matkaan mahtui isän itsemurha lapsen ollessa yksivuotias, äidin kannustava elämäntapa, äitipuolen vaikutus siihen, että lapsi ja nuori pääsi varhain tutustumaan taiteilijapiireihin, klassiseen musiikkiin, maailmankirjallisuuteen - ja alkoholin väärinkäyttöön.

Yksityistunteja antava miespuolinen näyttelijä käytti nuorta opiskelijaa seksuaalisesti hyväkseen, ja vaikka Lahtela pääsi kolmannella yrityksellä Teatterikouluun, juominen riistäytyi käsistä, ja hän yritti itsemurhaa. Lahtela oli näyttelijäuransa aikana erittäin pidetty ja arvostettu taiteilija. - Miten kaiken tämän kokeneesta tuli lopulta ortodoksisen kirkon pappi?

Lahtela kertoo pyhiinvaelluksistaan Kreikan Athos- vuorella sijaitsevassa munkkitasavallassa, joka on ortodoksisen hengellisen elämän keskus. Saarella on 20 pääluostaria, joissa kilvoittelee arviolta 2000 munkkia. Kirjailija kirjoittaa kokemuksestaan pääsiäisestä Pyhällä Vuorella: ...”Palveluksen edetessä munkit sytyttivät valtavan kattokruunun kynttilät palamaan ja työnsivät pitkällä kepillä kruunun liikkeeseen. Aivan kuin koko maailmankaikkeus olisi pyörinyt siinä silmieni edessä. Riemun kyyneleet valuivat poskilleni, ja koin minua vuosikymmeniä piinanneen yksinäisyyden tunteen haihtuvan pisara kerrallaan kirkkosalin kivilattialle… Kirkosta löysin sen pyhyyden, yhteyden, jonka teatterissa kadotin.”

Myös sauna on Lahtelalle pyhä paikka. Hän kuuluu Suomen Saunaseuraan ja kirjoittaa mielenkiintoisesti Lauttasaaressa sijaitsevista erilaisista saunoista.

-Välihuomautus: Tiesittekö, että Suomen saunomiskulttuuri on lisätty Unescon kulttuuriperintöluetteloon 17.12.2020?

”Kirkko on sielun sauna, löylyhuone on ruumiin puhdistaja. Molemmissa paikoissa vaikutukset ovat yhtäläiset, vaikkakin aivan eri keinoilla. Keho vaikuttaa sisikuntaan ja päinvastoin.” Lahtelan saunakokemuksia – pyhiinvaelluksia- lukee kiinnostuneena, herkistyneenä, oivaltaen.

Myös Anniina Holmbergin teksteissä ortodoksisuus tulee esille, mutta matkakohteet ovat ainakin osittain erilaiset kuin hänen kirjoittajaystävällään. Elokuvien ja kirjojen kautta hän on tutustunut paikkoihin, jotka haluaa nähdä myös ”elävässä elämässä”. Tämä halu vei Holmbergin 80-luvun alussa matkalle rautaesiripun takaiseen Romaniaan etsiskelemään Draculan linnaa. Äitien ja tyttärien yhteisen pyhiinvaelluskerhon matka suuntautui puolestaan Salzburgiin Sound of Music-elokuvan maisemiin sekä joskus myöhemmin Veronaan, Shakespearen kuuluisan Romeo ja Julia-teoksen tapahtumapaikoille. Holmberg on tutustunut myös ”Kummisedän” tapahtumapaikkoihin Sisiliassa sekä Warner Brosin studioihin Lontoon liepeillä, sillä siellä järjestetään kierroksia Harry Potter-elokuvien maisemissa.

Kirjoittajat kertovat hyvin erilaisista pyhiinvaellusmatkoista. Lahtela tiivistää: Minulle pyhiinvaellus on ennen kaikkea sisäinen matka. Jokainen tehty matka muuttaa minua, ja luostarissa vaalin sydämeni liekkiä.” Tähän voin yhtyä: Jokainen tehty matka muuttaa minua.