Maaliskuu ja kolme sukupolvea - täysin muuttunut maailma

Maaliskuu ja kolme sukupolvea – täysin muuttunut maailma

Viljo Törmälän päiväkirjasta 25.3.1918

”Nyt siis lähdetään. Kello on kaksitoista, ja puoli neljä lähdetään. Vilppulaan kai. Tervajoella ollaan yötä kylmässä vaunussa kylmän kärrymatkan jälkeen. Ei tuota tiedä, miltä tuo tuntuu. Ainakaan en tunne pelkääväni kuitenkaan. Kuin olisi näin luonnollistakin. Se sentään tuntuu turvalliselta, kun ollaan matkalla oikean puolesta, Suomen vapauden puolesta. Kun omatunto on mukana, silloin voi rohkein mielin lähteä. Vapaustaistelu Suomesta! Voittoon sen viemme! Se täytyy voittaa, sillä Suomen kansan täytyy elää, ja vielä äiti armain kotona ja Sinä kultu Martta. Te ijäti, joka hetki olette mukana, Te toivotte, rukoilette. Teidän rukoustenne suojassa on turvallista vaeltaa. Pohjanmaa, Sinun ei tarvitse poikasi tähden hävetä. Isäin henget nurmen alta! Tekin nyt rohkeutenne itu meille taisteleville suokaa. - Ei tovereissakaan pelkoa näy. Joissakin vain riehakasta iloa, reippautta.

Josko nyt vasta Tamperetta päästään valloittamaan. Mekin kohdaltamme. Vapaa Suur-Suomi eläköön!”

Pirkko Törmälän, Viljon tyttären päiväkirjasta 19.3.1937

”Nyt olen yhdeksän pitkän kuukauden jälkeen takaisin kotona keuhkotautiparantolasta. Hip, hei! Äiti tuli keskiviikko- aamuna Turusta Härmään. Torstaina äiti sitten puhui ylipapan (ylilääkärin) kanssa. Pappa sanoi, ettei minua voida leikata pitkään aikaan, kun olen niin laiha ja heikko. Sitten pappa ehdotti, että äidin pitää viedä kotiin minut, koska minulla on ikävä, eikä ruoka maistu. Niin sitä tulla hyssättiin makuuvaunussa. Yö matkustettiin ja aamulla oltiin täällä. Joopa joo! Kyllikin ja minun entinen huone on nyt minun. Täällä on kiva järjestys. Paljon hauskoja pääsiäisesineitä ym. Se on ikävää, kun ei saa olla niin kuin ennen. Ei saa syödä samassa pöydässä, ei saa mennä lähelle toisia. Mutta väliäpä sillä, kunhan olen vain kotona. Teemme isän kanssa kävelymatkoja. Luen lehtiä. Ja syön. Näkemiin!”

Pirkko Jurvelin o.s. Törmälä, omia juttuja 23.3.2026

Tämä päivä on mennyt aika lailla matkalaukkua pakatessa ja keittiössä puuhastellessa. Huomenna on iltalento Helsinkiin, sieltä seuraavana aamuna jatkolento Malagaan. Fuengirolaan menen kentältä taksilla, ja sittenpä loma voi alkaa! Minulla ei ole suuria suunnitelmia tai odotuksia lomaviikon suhteen. Sää näyttäisi perillä olevan ihan kohtuullisen lämmin, ehkä sataa, ehkä ei. Tärkeintä on se, että saan vain olla kaikessa rauhassa, tehdä mitä itse huvittaa - tai olla tekemättä.

Jokin kirjoitusidea pyörii päässäni, mutta en kuitenkaan ota konetta mukaani. On hyvä antaa ajatusten muhia kaikessa rauhassa, jonka jälkeen idean voin heittää romukoppaan tai mahdollisesti alkaa työstää sitä tosissaan. Saa nähdä, pakko ei ole mihinkään.

Kun luin ukkini ja tätini (jota en koskaan tavannut, sillä hän kuoli keuhkotautiin 16- vuotiaana) päiväkirjamerkintöjä, mieleeni tuli, että minä olen päässyt vähällä, vaikka aina ei siltä olekaan tuntunut. Ja saattaisipa olla niinkin, ettei minun tarvitsisi pakata yhtään matkalaukkua, jos eivät ukkini ja muut valkoiset olisi aikoinaan sotineet itsenäisyyden puolesta. Siispä kiitollisena matkaan!

Lainaukset teoksistani "Eestä vapauden - eestä kotimaan!" ja "No, heipudei!"