Hugendubel

Palasin viime tiistaina Münchenistä. Olin muutaman päivän lomalla tyttäreni kanssa tarkoituksena yhdistää kulttuuri ja shoppailu. Kaupunki on meille molemmille ennestään tuttu, sillä minä olen asunut aikoinani Saksassa ja sen jälkeen toistuvasti käynyt maassa, ja tyttäreni on viettänyt Münchenissä viikon Comenius-vaihdossa. Tiesimme siis, mitä halusimme ja saimmekin sen, ainakin melkein.

Ilmoitin heti matkaa suunnitellessamme, että aion viettää puoli päivää Hugendubelissa, Euroopan suurimmassa kirjakaupassa. Se on minulle kuin elämyspuisto, Linnanmäki tai Hoplop jollekin lapselle: joka paikka täynnä kaikkea ihanaa niin, että välillä pelottaa, että ajan puutteen vuoksi jotakin saattaa jäädä näkemättä tai kokematta.

Maanantai-aamuna hengitin syvään, rauhoitin mieleni suorittamispaineista ja astuin sisään Hugendubeliin. Alimmainen kerros oli info-sellainen, joten menin suoraan liukuportailla varsinaiseen ensimmäiseen kerrokseen. Opastaulusta selvisi, mitkä aihepiirit olivat esillä ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa. Mitä? Missä ovat kolmas ja neljäs kerros? Nousin pulssi hieman tykyttäen toiseen kerrokseen ja haeskelin jälleen opastaulua. Ei sitä ollut, koska sitä ei tarvittu. Euroopan (entisessä) suurimassa kirjakaupassa oli enää vain kaksi kerrosta.

Toki siltikin sain aikani kulumaan tuossa paikassa ihan mukavasti, enkä voinut välttyä kateuden tunteelta: näin paljon ja monipuolisesti kirjoja eri aiheista! Muistelin välillä aikaa, jolloin olin vielä työelämässä. Kuinka paljon kirjoja olin vienyt silloin opetuskäyttöön täältä. Oli niin paljon sellaista materiaalia, jota ei Suomessa ollut saatavilla. Käteni hamuili, silmäni etsivät ja lukivat, mutta lopputulos oli, etten ostanut yhtään kirjaa. Päätin tilata verkkokaupasta.

Niinpä niin. Kirjakaupat pienenevät, koska lukijat siirtyvät verkkokauppoihin, ja koska lukijat siirtyvät lukemisesta katselemiseen. Ja tästä päädytään edellisen bloggaukseni aiheeseen: kustantaja on tarkka siitä, mitä ylipäätänsä kannattaa kustantaa.

Viimeistään ensi kesänä palaan jälleen Saksaan ja Müncheniin. Toivon, että Hugendubelissa on jäljellä vielä kaksi kerrosta.