Japanilainen vessanpönttö - I love you!

Japanilainen vessanpönttö – I love you!

Kun kulkee maailmalla, niin hämmästyy, oppii ja ihastuu. Näin kävi minulle myös runsaan viikon kestävällä Japanin-reissullani. Koska maahuolintayhtiö Swissportin kuormaajat suorittivat yllättäen ja etukäteen ilmoittamatta eilen laittoman ulosmarssin Helsinki-Vantaan lentokentällä, niin minun ja satojen muiden matkalaukut ovat paikassa x ja saapuvat omistajilleen päivänä y. Laukuissani oli myös matkan aikana tekemiäni muistiinpanoja, mutta kun minulla ei niitä ole nyt käytettävissäni, niin kirjoitan reissuni unohtumattomasta, jokapäiväisestä elämyksestä: japanilaisista vessanpöntöistä. Tämä aihe ei vaadi muistiinpanoja.

Lennettyämme yön Helsingistä Nagoyaan, jatkoimme matkaa Kiotoon bussilla. Välillä piti tietysti pysähtyä pitämään kahvi- ja vessatauko. Matkustajat riensivät vessaan, mutta kopissa jokaisen vauhti hiljeni. Mitä tämä nyt on? Ok, länsimainen pönttö (vain harva joukostamme käytti itämaista kyykkyvessaa), selvä juttu. Mutta, hei, mitä ihmettä? Onnellinen hymy levisi varmasti jokaisen kasvoille, sillä oli mukava elämys istahtaa lämpimälle wc-istuimelle ja samalla alkaa tarkastella oikealla kädensijalla olevaa kummallista härpäkettä, ohjauspaneelia. Pitkässä kahvassa oli nappula nappulan vieressä, kuvasymboleita ja kaikki jutut selitetty japaniksi japanilaisilla kirjaimilla. - Jos haluatte katsoa kuvaa kyseisestä paneelista, niin sellainen löytyy facebook-sivultani: kirjailija Pirkko Jurvelin. Olen ottanut kuvan saksalaisen Alisen blogisivustolta ”Backpackers`Guide to the World”. Kuva on muuten hyvä ja selkeä, mutta paneelissa on tekstit englanniksi, enkä missään nähnyt vastaavaa matkani aikana. Eli yritys ja erehdys-tekniikkaa oli käytettävä. Istunnon lopuksi oli mietittävä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Olen aina ilmoittanut lapsilleni käyttäväni menetelmää, jonka nimi on ”painele nappeja”. Saman tekniikan otin käyttööni myös nyt, ja vettä alkoi tulla sieltä ja tuolta, ja kun sitä jatkui ja jatkui, tajusin vihdoin, että nyt oli painettava punaista nappia. Huh, asia hoidettu, ja paperiakin löytyi.

Tällä ensimmäisellä vessareissulla en huomannut vielä ottaa käyttööni ääninappia. Japanilaisten mielestä on tosi noloa, kun vessasta kuuluu – hmh – tiettyjä ääniä. Tämän asian eliminoimiseksi voi painaa ääninappia, jolloin vessasta kuuluu koko ajan tasaista kohisevaa huminaa, mikä eliminoi muut epämiellyttävät lirinät ja vastaavat. Äänen voimakkuutta voi säädellä tarpeen mukaan, ja mikäli oikein ymmärsin, myös kohinan lisäksi oli saatavissa muita tehosteita. - Mutta, hei, huomasin juuri, että Helsinki-Vantaan kentällähän vessoissa kuuluu linnunlaulu. Enpä ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että sillä on sama tehtävä kuin japanilaisen vessapaneelin ääninappulalla.

Mitä hienompi paikka, sen hienompi ja monimutkaisempi pöntön ohjauspaneeli oli. Tokion hotellimme yleisissä vessoissa istuin ponnahti auki heti, kun asiakas astui sisään omaan komeroonsa. Se oli jo liioittelua! Koska tämä wc-asia oli niin kiinnostava, googlettelin sitä tänä aamuna. Totesin, etten ollut suinkaan ainut länsimaalainen, joka oli ihastunut japanilaiseen käymälään, sillä netistä löytyi todella paljon tarinoita ja mainoksia kyseisestä aiheesta Tajusin myös, että japanilaistyyliset pöntöt ovat haluttu myyntituote Euroopassa. Maksaahan tällainen mukavuus ja luksus, mutta mikäpä kiva ei maksaisi? Päätinkin, että seuraavan vessaremontin yhteydessä meille hankitaan japanilainen pönttö (pitäisikö vierailta alkaa periä pieni sisäänpääsymaksu, kun he sitten kuitenkin meillä käydessään ramppaavat jatkuvasti vessassa). Ehdotan miehelleni tänään, että ensi kesän lattiaremontin yhteydessä ainakin yksi vessa on uusittava. Tervetuloa sitten tutustumiskäynnille - ei maksa mitään!