Ihmisen parasta ennen-päivä

Torstai 18.8.2022 - Pirkko Jurvelin


Ihmisen parasta ennen -päivä

Olin syntymäpäivillä, ja suurin osa vieraista oli minulle tuntemattomia tai nimituttuja. Kakut olivat erinomaisen herkullisia, ja siinä sitten kahvit juotuani katselin ympärilleni ja satuin vaihtamaan pari sanaa minulle tuntemattoman henkilön kanssa (itse asiassa minulle ei ole vieläkään selvinnyt, kuka hän oli). Jostakin syystä puhuimme hoivakodeista/hoitolaitoksista, ja me molemmat ilmaisimme tyytymättömyytemme yksityiseen laitokseen. Lopulta selvisi, että puhuimme samasta paikasta. Ei siis sinne!

Kyseinen naishenkilö kertoi, kuinka hän oli nuorena, juuri ja juuri 18 vuotta täyttäneenä, ollut kesällä Ruotsissa eräässä hoitolaitoksessa (pääpaino sanalla ”laitoksessa”) töissä. Suomalaiset olivat olleet pidettyjä työntekijöitä, koska he olivat niin tunnollisia. Ruotsalaiset häipyivät menoilleen, kun saattoivat luottaa naapurimaasta tuleviin työntekijöihin. Tapana oli, että asiakkaat/potilaat laitettiin päivällä kello kolme ”yökuntoon”, jotta iltavuorolaisia varten homma oli sitten valmis. Uusi tuttavuuteni kertoi joutuneensa tekemään paljon sellaisia töitä, joihin hänellä ei ollut minkäänlaista pätevyyttä, ja joskus hän oli kieltäytynyt joistakin tehtävistä, koska ei ollut yksinkertaisesti uskaltanut ottaa vastuuta hoidettavista.

Kerran töihin oli tullut ulkomaalaistaustainen nuori mies. Tämä oli katsonut ympärilleen, kulkenut huoneissa ihmetellen sängyssä makaavia vanhoja ihmisiä ja lopuksi alkanut itkemään. ”Miten te voitte kohdella heitä tuolla tavoin? En minä pysty tällaiseen työhön.” Nuorukainen ei enää palannut. Vuoteessa makaavat vaippahousuiset, unilääketokkurassa olevat asukkaat olivat hänelle liikaa. ”Miten te voitte kohdella heitä tuolla tavoin?”

Me puhuimme aiheesta pitkään uuden tuttavuuteni kanssa. Yritimme parantaa maailmaa, mutta totesimme, että emme siihen pystyneet. Miksi emme? Uskoimme molemmat, että kyse oli rahasta. Koska harva pystyy huolehtimaan iäkkäistä läheisistä kotonaan, heitä varten on luotu laitokset. Yksityiset laitokset tuottavat tulosta, ja se tarkoittaa sitä, että menoeristä = vanhusten hoito ja mukavuus, karsitaan. Kunnallisilla laitoksilla ei ole ilmeisesti tarpeeksi rahaa, jotta ne pystyisivät tarjoamaan asukkailleen inhimillistä, kiinnostavaa, ystävällistä, miellyttävää, vaihtelurikasta arkea.

Sinä, joka luet tätä tekstiä, et ole vielä huolehtimisen ja hoivan tarpeessa – oletan. Siksi sinua ei oikeastaan kiinnosta, mutta suosittelen kuitenkin kiinnostumaan ja mahdollisuuksiesi mukaan tekemään asialle jotakin – tämä on myös sinun tulevaisuuttasi joskus.

Mikä on ihmisen parasta ennen – päivä (sen jälkeen tuote ei kelpaa enää käytettäväksi)? Onko se 70 vuotta? No, ei varmaankaan. Ruotsin kuningas on 76- vuotias, Englannin Elisabet hätyyttelee sataa vuotta, Niinistö on 73- vuotias, Biden on ihan pian 80- vuotias ja Putin täyttää 70, ihan vain näin pikakelauksella. Pitäisikö heidät heittää iän vuoksi romukoppaan? Ei, numero 70 ei ole riittävä ihmisen parasta ennen päiväykseen. Vai onko niin, että politiikan maailmassa iän mukana tuomaa kokemusta osataan arvostaa?

Miten olisi 80 tai 85? Milloin ihminen ei enää ansaitse ihmisarvoa? Milloin hänet voi hylätä sängyn pohjalle?

Olen joskus kirjoittanut blogin Eddie Jaku -nimisestä miehestä, joka kirjoitti elämänkertansa ”Maailman onnellisin mies” lähes satavuotiaana. Jaku selvisi neljästä keskitysleiristä ja halusi kostaa Hitlerille ja muille vainoajilleen erikoisella tavalla: Mies päätti elää elämänsä ilman katkeruutta. Kirja on loistava esimerkki siitä, kuinka ihminen on paha, ja kuinka ihminen voi olla myös hyvä. Kirja on loistava esimerkki myös siitä, että lähes 100- vuotiaalla miehellä on paljon annettavaa jälkipolville. Jaku kulki 100- vuotiaana luennoimassa ja toimi oppaana Australiassa holokaustimuseossa. Jos Eddie Jaku olisi ikärasismin vuoksi sidottu sänkyyn esimerkiksi 85-vuotiaana, me olisimme menettäneet paljon.

Ei ihmiselle ole olemassa parasta ennen -päiväystä. Myös sairas tai vanha tai sairas vanha ovat ihmisiä, inhimillisiä olentoja, joita pitää kohdella kunnioittavasti, hyvin ja rakkaudella. Kyllä se on mahdollista. Kyllä siihen rahaa löytyy, jos asian arvo ymmärretään. Meidän täytyy unohtaa kysymys ”Kuinka paljon hän tulee maksamaan?” ja vaihtaa se kysymykseen ”Kuinka paljon olemme velkaa?”

Avainsanat: ihmisarvo, laitoshoito


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini