Voiko mieli parantaa ruumiin?

Voiko mieli parantaa ruumiin?

Kun pieni lapsi kompastuu ja loukkaa jalkansa, tai kun hän vahingossa pistää kätensä vaikkapa ruusupensaaseen, niin itkuhan siinä tulee. Pian lapsi juoksee läheisensä luo, ja mitä tämä tekee: puhaltaa kipeään kohtaan. Ja ihme tapahtuu salamannopeasti, kipeä kohta on parantunut, ja lapsi jatkaa leikkejään.

Tämänkaltaiset tapahtumat tulivat mieleeni lukiessani Joe Dispenzan teosta ”Plasebo, Lumevaikutuksen teho”. Olen vasta kirjan alussa, mutta nyt jo tunnistan paljon asioita, jotka sopivat arkielämään. Tämän teoksen parissa opin koko ajan kaikenlaista uutta ja ihmeellistä kuten esimerkiksi seuraavanlaisia asioita: Eräässä Vancouverissa sijaitsevassa yliopistossa tutkijat ilmoittivat Parkinsonin tautia sairastavalle ryhmälle, että henkilöt saisivat aivan uuden, tehokkaan lääkkeen. Todellisuudessa potilaat saivat suolaliuosta eli lumelääkettä. Tästä huolimatta puolet potilaista hallitsi motoriikkaansa paljon paremmin pistoksen saatuaan. Aivoissa tapahtuvat muutokset olivat samankaltaiset kuin jos he olisivat saaneet täyden annoksen amfetamiinia. Jo pelkkä parantumisen odottaminen ja tietoisuus tästä mahdollisuudesta sai aivoissa aikaan dopamiinivyöryn, joka puolestaan aiheutti paranemista.

Eräs lääkäri kertoo, kuinka hän oli joutunut leikkaamaan sota-aikana rintamalla potilaita, vaikka morfiini oli loppunut. Näissä tilanteissa hän kertoi haavoittuneille antavansa ennen leikkausta morfiinia kivunlievitykseen, vaikka ruisku sisälsi pelkkää suolaliuosta. Joka tapauksessa potilaat – joka eivät tienneet asiaa – kokivat saavansa puuduttavaa ainetta, ja leikkaus sujui hyvin.

1950-luvun loppupuolella, jolloin sepelvaltimon ohitusleikkauksia ei vielä tehty, tutkimusryhmät Kansas Cityssa ja Seattlessa tekivät sydänpotilaille valeleikkauksia. Toiseen ryhmään kuuluvat olivat potilaita, joille tehtiin oikea sydänleikkaus, toisen ryhmän potilaille tehtiin pelkkä viilto rintaan ja ommeltiin sitten kiinni. Leikatuista potilaista 67 % koki olonsa huomattavasti parantuneen, heillä oli vähemmän kipuja ja he tarvitsivat vähemmän lääkettä. Mutta: Valeleikkauksen kokeneista 83 % koki samanlaisen parantumisen, eli valeleikkaus oli tulokseltaan tehokkaampi kuin oikea!

Onhan tämä ihmeellistä, eikä oikeastaan ollenkaan. Jouduin viime syksynä käymään hammaslääkärissä jatkuvan kovan hammaskivun vuoksi. Leukaluu kuvattiin, mutta sieltä ei löytynyt mitään. Koska puren hampaita yöllä yhteen, kipu päivisin johtui kuulemma siitä. Hammaslääkäri muokkasi vähän poralla hammasta, mikä toi helpotusta parin viikon ajaksi. Kivut palasivat kuitenkin enemmän ja vähemmän kovina, välillä oli kipua muissakin hampaissa, jomotusta ja kaikenlaista hankaluutta. Eihän se nyt voi olla kuin jotain kauhean vakavaa, vai? Odotin kesäkuuhun, jolloin minulla oli vastaanotto omalle lääkärilleni. Joo, eihän tässä mitään erikoista, kaikki kunnossa, putsataan ja viilaillaan. Elokuussa laitetaan sitten se purentakisko… Siis ei mitään kummempaa. Arvaatte varmaan, että ne kivut ja säryt, jotka aiemmin vaivasivat, ovat hävinneet. Ei, en saanut lääkettä, mutta kun lääkäri vain totesi, että eipähän tässä sen kummempia, niin minua vaivannut vakava sairaus parani. Aivan, mieli paransi ruumiin,joka ei ollutkaan niin sairas kuin kuvittelin.

Molièr on kirjoittanut näytelmän ”Luulosairas”, ja se on yksi maailman esitetyimmistä komedioista. Luulenpa, että yksi sen suosion syistä on juuri se, että moni tunnistaa itsensä juonen kiemuroista.

Lukemani kirja on niin täynnä tutkimustietoa, ettei sitä voi ohittaa ajattelemalla, että kaikki on vain sattumaa. Dispenza päätyykin kysymään: Kuinka suuri osa sairauksista johtuu negatiivisesta ajattelusta, nosebo- vaikutuksesta (nosebo= latinaksi ”teen pahaa”, plasebo=”teen hyvää”)?Kirjoittaessani toukokuussa ilmestynyttä teostani ”Elä kauemmin–Elä terveemmin, Tutkimusmatkoja luostarimaailmaan”jouduin monta kertaa pohtimaan ihmeparantumisia ja niihin liittyviä fyysisiä ja psyykkisiä asioita. Tämä korostui etenkin Ranskan Lourdesissa, jonne vaeltaa vuosittain neljä miljoonaa turistia kokeakseen ihmeparanemisen Bernadette- pyhimyksen asuinpaikkakunnalla ja ilmestysluolan äärellä. Lourdesissa on myös museo, jossa raportoidaan ihmeparantumisista, ja vaikka turistin mieli saattaakin olla epäileväinen, niin jossain kohden täytyi myöntää, että epätavallisia paranemisia tapahtuu. Saman asian äärellä olin myös alkukesästä Montenegrossa Ostrogin luostarissa pyhäinjäännösten äärellä.

Jatkan lukemista ja raportoin myöhemmin, miten voimme parantaa itsemme ajattelun avulla.