Tapahtui Dubrovnikin lentokentällä, osa 2

Tapahtui Dubrovnikin lentokentällä, osa 2

Muutama viikko sitten kerroin tapahtumista Dubrovnikin lentokentällä. Tässä lyhyt kertaus: Olin ryhmäni kanssa luovuttanut matkalaukut, käynyt läpi turvatarkastuksen, ja odottelimme koneeseen pääsyä. Silloin eräs mukana ollut pariskunta tuli kertomaan, että miehen lompakko ja puhelin olivat hävinneet turvatarkastuksen yhteydessä. No, menimme infoon, ja yksinkertaisesti sanottuna: Tavaroita ei löytynyt, meidän käskettiin etsiä itse, koska se oli meidän oma asia, ja lopulta, kun sanoin eräälle virkailijalle, että hänen tulisi käyttäytyä kohteliaammin, niin hänen vastauksensa kuului:”Niin pitäisi, mutta minua ei huvita.” Sanoin hänelle, että tämä ei jää tähän. Rehellisesti sanottuna en muista, milloin olisin ollut niin raivoissani kuin tuon tapahtuman yhteydessä.

Kotona laitoin sähköpostia Dubrovnikin lentokentälle kahteenkin osoitteeseen, mutta ajattelin, ettei minulle vastata ikinä. Unohtaminen kun on niin helppoa. Yllätyksekseni johtoporras vastasi viikon kuluttua. Viesti oli hyvin pahoitteleva ja minulle luvattiin, että asiaa pyritään selvittämään. Ok, minulle riittäisi, jos eräät työntekijät joutuisivat kovemman luokan puhutteluun.

Viikon kuluttua sähköpostin saapumisesta Tilausmatkojen opas (kotoisin Montenegrosta) oli palaamassa Suomeen vähäksi aikaa matkustuskauden loputtua tällä erää. - Kunhan kelit hieman viilenevät, Tilausmatkat jatkavat matkojaan Montenegroon. - Opas laittoi minulle kentältä ääniviestin:”Moi, olen Dubrovnikin lentokentällä. Minulla on nyt se puhelin ja lompakko.” Mitä ihmettä! Laitoin vastauksen, jossa ilmaisin iloni ja hämmästykseni ja mietin, onko joku jossakin saanut puhuttelun, ja tavarat olivat sen vuoksi ”löytyneet”. Opas ei ottanut kantaa spekulaatiooni, mutta lupasi lähettää löytötavarat takaisin omistajalleen.

Soitinkin heti tavaransa kadottaneelle pariskunnan rouvalle (miehelle en voinut soittaa, koska puhelin…) ja kerroin tilanteesta. Hän oli tietysti iloisen yllättynyt, vaikka luonnollisesti miehelle oli jo ehditty hankkia uusi puhelin, uusi lompakko, uudet pankkikortit sekä uusi ajokortti, jonka saaminen oli vaatinut rikosilmoituksen tekemistä. Kaiken kaikkiaan rouva oli kyllä erittäin tyytyväinen siitä, että puhelin saapuu omistajalleen, sillä uusi puhelin oli ollut hiukan liian moderni vanhemman malliseen tottuneelle.

Mitä me tästä opimme? Että kannattaa antaa palautetta? No, joo, kyllä varmaan. Toivon edelleen, että palaute osui loppujen lopuksi oikeille henkilöille. Vieläkin kyllä mietityttää koko tämä juttu, mutta siihenhän ei koskaan tule selvyyttä. Oliko niin, että tavarat päätyivät info- pisteelle vasta sitten kun koneemme oli lähtenyt? Toisaalta eräs ryhmässämme ollut rouva oli samalla reissulla pudottanut puhelimensa, ja hän löysi sen heti infosta, kun neuvoin häntä kysymään sieltä. Vai oliko niin, että näitä ”löytötavaroita” pimitettiin jossakin. Asia ei tule koskaan selviämään, mutta jälleen kerran saimme opetuksen siitä, ettei reissussa voi olla liian varovainen.

Nimimerkki:”Myös kerran lompsansa menettänyt”