Ihmisen pienuus

Tiistai 17.11.2026 - Pirkko Jurvelin


Ihmisen pienuus

Pääsin viikoksi irtautumaan kotiarjesta ja suuntasin tieni ”kesämökilleni” Fuengirolaan. Hyvä hotelli ison ruokakaupan vieressä kohtuullisen lähellä rantaa merkitsee minulle samaa kuin mökkiloma jollekin toiselle. Koska kyseessä on Espanja, niin sisällä ei tarvitse virua, sillä muutama sadepisara auringon kurkistellessa pilven takana vuoroaan odotellen on suomalaiselle tähän vuodenaikaan sama asia kuin loistava sää.

Fuengirola ei ole ainoastaan turistikaupunki, vaan sen läheisyydessä sijaitsee useita arvokkaita kulttuuri- ja luontokohteita. Tällä kertaa hylkäsin bussireissut – niitä on tehty jo tarpeeksi – ja hommasin ystävilleni ja itselleni tila-autokyydin oppaineen omiin kohteisiimme. Näiden parin reissun jälkeen päätin, etten enää lähde linja-automatkoille, sillä tila-auto, pätevä kuljettaja ja opas sekä muutama kaveri oli niin mukava kokemus.

Torstaina me viisi turistia ja etupenkillä istuva Jartsi vaimoineen suuntasimme auton kohti El Torcal de Antequeraa, joka on satoja miljoonia vuosia sitten (jurakaudella) ollut muinaista merenpohjaa. Nyt aluetta peittävät paksut kalkkikivikerrokset ja hyvin erikoiset kivimuodostelmat, joissa voi nähdä myös miljoonia vuosia vanhoja merieläinten fossiileja. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka paljon maapallon maisemat ovat muuttuneet miljoonien vuosien aikoina. Me kiipeilimme nyt kallioiden seassa, ja aikoinaan olisimme hukkuneet täällä valtamereen. Kun tuolla katsoi ympärilleen, oli pakko hiljentyä ja pysähtyä sen ajatuksen ääreen, että minä olen vain minä, yksi pieni ihminen. Mitä merkitystä minulla on? Aikojen kuluessa ei yhtään mitään. Minusta ei jää jäljelle edes kivimuodostelmaa, koska luut hapertuvat ja hajoavat vuosisatojen ja tuhansien kuluessa. En tule jättämään jälkeä historiaan.

El Torcal sijaitsee noin 13 kilometriä Antequerasta etelään. Pysähdyimme myös Antequeran kaupunkiin, joka on kuuluisa esihistoriallisista dolmeneista eli kivirakennelmista, jotka ovat vanhoja hauta- ja kulttipaikkoja. Molemmat yllä mainitut nähtävyydet kuuluvat UNESCO:n maailmanperintökohteisiin. Olin käynyt Antequerassa aikaisemminkin, mutta nyt tuonne oli rakennettu myös hieno museo. Siellä pääsimme näkemään tekoälyllä tehdyn videon siitä, miten nuo valtavat hautarakennelmat on tehty kaudella, jolloin ihmisellä ei ollut koneellisia ja metallisia apuvälineitä rakentamiseen. Rakennushankkeet ovat olleet yhteisöllisiä (koko kylä...yritettiinhän tuota meilläkin) ja vaatineet todennäköisesti vuosikymmenien ajan kestävän työurakan. Tämä on tarkoittanut käytännössä ainakin kahden tai kolmen sukupolven työpanosta. Minulta meni ymmärrys. Jos valtava kattokivi painaa jopa 100 tonnia, niin miten nämä huikeat rakennelmat on saatu aikaan tuhansia vuosia sitten. En ymmärrä. Ihminen, miksi olet tehnyt tämän? Alkaisinko minä, tai alkaisitko sinä urakaan, joka kestäisi niin kauan, ettet tulisi ikinä näkemään sen tuloksia?

Viimeisenä matkapäivänä lähdimme suosikkikohteeseeni Rondaan. Mukana tällä kertaa auton ohjaimissa oli Lomapaloman Juhani ja oppaana Virva. Menomatka oli hiukan sumuinen, mutta tulihan se aurinko lopulta esiin. Ronda on yksi suosikkikohteitani,joka sijaitsee Malagan vuoristossa sadan kilometrin päässä Fuengirolasta. Kaupunki on rakennettu kahden vuorenhuipun päälle, joita yhdistää mahtava kivisilta Puente Nuevo. Sillan historiaan liittyy monenlaisia tarinoita. Kuuluisa amerikkalainen kirjailija Hemingway rakasti Rondaa, ja hän kertoo teoksessaan ”Kenelle kellot soivat” Espanjan sisällissodasta ja siitä, kuinka tasavaltalaisia pudotettiin rotkojen pohjalla virtaavaan jokeen keskelle siltaa muuratusta vankilasta. Kaupungin historiaan kuuluvat perustajat eli roomalaiset, maurit eli islamilaiset hallitsijat sekä lopulta katoliset hallitsijat, jotka ottivat kaupungin valtaansa vuonna 1485. Kaiken tämän maagisen upean luonnon ja historiaa täynnä olevan paikkakunnan keskellä tuli jälleen mieleeni ajatus: Kun ajattelee ajan kulkua,tuhansia ja miljoonia vuosia, niin minä ja minun elämäni ei merkitse mitään. Lohdullista on myös myöntää, ettei se haittaa. On ollut ja tulee olemaan myös paljon henkilöitä, jotka jättävät jälkeensä jotakin kestävää. Totuus on kuitenkin se, että me olemme täällä vain läpikulkumatkalla.

Avainsanat: El Torcal, Antequera, Ronda, ihminen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini