Ihmisen pienuusTiistai 17.11.2026 - Pirkko Jurvelin Ihmisen pienuus Pääsin viikoksi irtautumaan kotiarjesta ja suuntasin tieni ”kesämökilleni” Fuengirolaan. Hyvä hotelli ison ruokakaupan vieressä kohtuullisen lähellä rantaa merkitsee minulle samaa kuin mökkiloma jollekin toiselle. Koska kyseessä on Espanja, niin sisällä ei tarvitse virua, sillä muutama sadepisara auringon kurkistellessa pilven takana vuoroaan odotellen on suomalaiselle tähän vuodenaikaan sama asia kuin loistava sää. Fuengirola ei ole ainoastaan turistikaupunki, vaan sen läheisyydessä sijaitsee useita arvokkaita kulttuuri- ja luontokohteita. Tällä kertaa hylkäsin bussireissut – niitä on tehty jo tarpeeksi – ja hommasin ystävilleni ja itselleni tila-autokyydin oppaineen omiin kohteisiimme. Näiden parin reissun jälkeen päätin, etten enää lähde linja-automatkoille, sillä tila-auto, pätevä kuljettaja ja opas sekä muutama kaveri oli niin mukava kokemus. Torstaina me viisi turistia ja etupenkillä istuva Jartsi vaimoineen suuntasimme auton kohti El Torcal de Antequeraa, joka on satoja miljoonia vuosia sitten (jurakaudella) ollut muinaista merenpohjaa. Nyt aluetta peittävät paksut kalkkikivikerrokset ja hyvin erikoiset kivimuodostelmat, joissa voi nähdä myös miljoonia vuosia vanhoja merieläinten fossiileja. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka paljon maapallon maisemat ovat muuttuneet miljoonien vuosien aikoina. Me kiipeilimme nyt kallioiden seassa, ja aikoinaan olisimme hukkuneet täällä valtamereen. Kun tuolla katsoi ympärilleen, oli pakko hiljentyä ja pysähtyä sen ajatuksen ääreen, että minä olen vain minä, yksi pieni ihminen. Mitä merkitystä minulla on? Aikojen kuluessa ei yhtään mitään. Minusta ei jää jäljelle edes kivimuodostelmaa, koska luut hapertuvat ja hajoavat vuosisatojen ja tuhansien kuluessa. En tule jättämään jälkeä historiaan. El Torcal sijaitsee noin 13 kilometriä Antequerasta etelään. Pysähdyimme myös Antequeran kaupunkiin, joka on kuuluisa esihistoriallisista dolmeneista eli kivirakennelmista, jotka ovat vanhoja hauta- ja kulttipaikkoja. Molemmat yllä mainitut nähtävyydet kuuluvat UNESCO:n maailmanperintökohteisiin. Olin käynyt Antequerassa aikaisemminkin, mutta nyt tuonne oli rakennettu myös hieno museo. Siellä pääsimme näkemään tekoälyllä tehdyn videon siitä, miten nuo valtavat hautarakennelmat on tehty kaudella, jolloin ihmisellä ei ollut koneellisia ja metallisia apuvälineitä rakentamiseen. Rakennushankkeet ovat olleet yhteisöllisiä (koko kylä...yritettiinhän tuota meilläkin) ja vaatineet todennäköisesti vuosikymmenien ajan kestävän työurakan. Tämä on tarkoittanut käytännössä ainakin kahden tai kolmen sukupolven työpanosta. Minulta meni ymmärrys. Jos valtava kattokivi painaa jopa 100 tonnia, niin miten nämä huikeat rakennelmat on saatu aikaan tuhansia vuosia sitten. En ymmärrä. Ihminen, miksi olet tehnyt tämän? Alkaisinko minä, tai alkaisitko sinä urakaan, joka kestäisi niin kauan, ettet tulisi ikinä näkemään sen tuloksia? Viimeisenä matkapäivänä lähdimme suosikkikohteeseeni Rondaan. Mukana tällä kertaa auton ohjaimissa oli Lomapaloman Juhani ja oppaana Virva. Menomatka oli hiukan sumuinen, mutta tulihan se aurinko lopulta esiin. Ronda on yksi suosikkikohteitani,joka sijaitsee Malagan vuoristossa sadan kilometrin päässä Fuengirolasta. Kaupunki on rakennettu kahden vuorenhuipun päälle, joita yhdistää mahtava kivisilta Puente Nuevo. Sillan historiaan liittyy monenlaisia tarinoita. Kuuluisa amerikkalainen kirjailija Hemingway rakasti Rondaa, ja hän kertoo teoksessaan ”Kenelle kellot soivat” Espanjan sisällissodasta ja siitä, kuinka tasavaltalaisia pudotettiin rotkojen pohjalla virtaavaan jokeen keskelle siltaa muuratusta vankilasta. Kaupungin historiaan kuuluvat perustajat eli roomalaiset, maurit eli islamilaiset hallitsijat sekä lopulta katoliset hallitsijat, jotka ottivat kaupungin valtaansa vuonna 1485. Kaiken tämän maagisen upean luonnon ja historiaa täynnä olevan paikkakunnan keskellä tuli jälleen mieleeni ajatus: Kun ajattelee ajan kulkua,tuhansia ja miljoonia vuosia, niin minä ja minun elämäni ei merkitse mitään. Lohdullista on myös myöntää, ettei se haittaa. On ollut ja tulee olemaan myös paljon henkilöitä, jotka jättävät jälkeensä jotakin kestävää. Totuus on kuitenkin se, että me olemme täällä vain läpikulkumatkalla. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: El Torcal, Antequera, Ronda, ihminen |
"Uskonto on pelkästään vallankäyttöä"Maanantai 21.4.2025 - Pirkko Jurvelin ”Uskonto on pelkästään vallankäyttöä” (sitaatti tuntemattomalta henkilöltä) Olin lenkkeilemässä joen vartta pitkin ja ohitin kaksi vanhempaa naishenkilöä, jotka olivat pysähtyneet juttelemaan keskenään. Kuljin heidän ohitseen aika reippaasti, mutta kuulin selvästi, kuinka toinen heistä sanoi:”Uskonto on vain ja pelkästään vallankäyttöä.”Tätä lausetta pyörittelinkin sitten mielessäni seuraavat puoli tuntia. Onko mahdollista, että uskonto olisi pelkästään vallankäyttöä? Seuraava tyttöporukan (keski-ikä huitelee jossakin yli 70:n tienoilla) kirjapiiri on toukokuussa meillä. Koska olen tilaisuuden emäntä, sain valita kirjan ja päädyin teokseen” Pako kultista”. Minulle kirjaa suositteli jokin aika sitten tuttava, joka kertoi istuneensa kirja kourassa yli kuusi tuntia, koska ei malttanut lopettaa. Noin koukuttava teos piti tietenkin lukea ja saman tien päädyin ehdottamaan sitä seuraavan kirjapiirimme lukukohteeksi. ”Pako kultista” kertoo ruotsalaisen Mariette Lindsteinin 25:n vuoden pituisesta elämänjaksosta, jonka hän vietti skientologialiikkeen yhteydessä. Lindstein muutti lopulta Yhdysvaltoihin ja eteni liikkeessä hierarkian huipulle asti Kalifornian päämajaan. Vähitellen hän joutui huomaamaan, että tällä suuntauksella oli myös pimeä puolensa. Siihen kuului työllä näännyttämistä, valvottamista, aivopesua ja eristämistä omasta perheestä ja ulkomaailmasta, mutta siitä ei ollut helppo päästä eroon. Ystävän avulla Lindstein laati lopulta suunnitelman ja pääsi pakenemaan. Suomessa skientologiliikettä ei ole hyväksytty virallisesti uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, mutta monissa muissa maissa näin on. Skientologia on tietenkin ääri-ilmiö, enkä usko, että nainen, jolta otsikon sitaatin kuulin, tarkoitti juuri tätä. Viime viikkojen uutiset islamilaisesta Afganistanista kertovat, että uskonnon varjolla naiset on suljettu koulutuksen ulkopuolelle kuudennen luokan jälkeen, heidän osallistumisensa työelämään on hyvin rajattua, he eivät saa liikkua ulkona ilman miespuolista saattajaa, eivätkä he saa käyttää julkisia liikennevälineitä ilman miespuolista seuralaista, tässä vain muutamia esimerkkejä naisten rajoitetusta elämästä. Miten on hindulaisuus, buddhalaisuus, islamilaisuus, kristinusko ja monet näiden pääuskontojen alalajit: Onko uskonto pelkästään vallankäyttöä? Mietin kävelylenkkini aikana lähinnä omaa evankelisluterilaista kirkkoa. Siihen kuuluminen on täysin vapaaehtoista, ja vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan, niin se tarjoaa monia palveluita ja on valmis vastaamaan kysymyksiin ja antamaan apua. Miten lie sen vallankäytön kanssa? Yksittäisten työntekijöiden joukossa vallankäyttöä varmasti esiintyykin, mutta kyllä mielestäni Suomen ev.lut. kirkko on niin nöyrä (ja jopa miellyttämisenhaluinen), että myös siihen kuulumattomat uskontopelkoiset saavat vapaasti määrätä ja keksiä monenlaisia kieltoja estämään Jeesus- ja Jumala- sanojen turhaa lausumista. Mutta sitten. Kansankirkkomme sisällä vaikuttaa viisi herätysliikettä omine opillisine painotuksineen. Tämän lisäksi Suomessa toimivia kirkkoon kuulumattomia uskonnollisia ryhmiä ovat esimerkiksi adventistit, helluntailaiset, katoliset, ortodoksit ja vapaakirkolliset, suurimpia ryhmiä mainitakseni. Ihminen on vallanhaluinen, ja mitä pienempi on se ryhmä,missä hän vaikuttaa, sitä helpompi on käyttää omaa valtaansa. Ihmisen on myös vaikea myöntää olevansa väärässä, ja kun on päässyt käyttämään valtaansa, ymmärrys omasta asemasta ja kyvykkyydestä saattaa alkaa hämärtyä. Tässä kohden voimme kääntää katseemme myös pois uskontojen kentästä ja suunnata se vaikkapa politiikkaan, jossa vallankäyttö on jokapäiväinen asia. Väärällä vallankäytöllä voi olla vakavia seurauksia, kun se kohdistuu yksittäiseen ihmiseen. Elinikäiset traumat, ahdistuneisuus, psyykkinen murtuminen, oman identiteetin kyseenalaistaminen, katkeroituminen. Kun ihminen kokee pahuutta uskonnollisessa yhteisössä, ei kokemuksen aiheuttaja ole uskonto vaan toinen ihminen. Näitä asioita pohtiessani tuli mieleeni adventtilaulun sanat: ”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus. Voimalla, väkivallalla et tahdo hallita.” ”Mutta hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä...” (Galatalaiskirje 5:22). |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: usko, ihminen, vallankäyttö, kultti |
