Mitä heille tapahtui?

Lauantai 11.7.2020 - Pirkko Jurvelin

                                        Mitä heille tapahtui?

Ollessani iltakävelyllä Valamon hautausmaalla pysähdyin pitkäksi toviksi erään hautaristin ääreen. Luin useaan kertaan metallilaatassa olevan tekstin, sillä jotenkin sitä oli vaikea sisäistää ensi lukemalla.

                                TEODOR VASILINP. BORDIN LAPSET

                                OLGA *28.2.1935 REINO *26.6.1936

                                            ERKKI 11.1.1938

                                       Hukkuivat 20.10.1945

Kymmenvuotias Olga, yhdeksänvuotias Reino ja seitsemänvuotias Erkki, kaikki saman perheen lapsia, olivat hukkuneet yhtä aikaa. Miten tällainen traaginen tapahtuma on ollut mahdollista? Oliko kyseessä ehkä laivaonnettomuus? Olimmehan Heinävedellä, jossa vesiliikennettä on aina ollut paljon. Mieleeni tuli myös, että lapset ovat hukkuneet muualla (Laatokalla, sukulaisten luona vieraillessaan?), mutta haudattu kotipaikalleen. Lasten kohtalo vaivasi minua sen verran, että yritin hakea tapauksesta tietoa vasta saamieni oppien mukaan. Olinhan ollut Valamossa juuri kurssilla, jossa opeteltiin erilaisten tiedostojen, lehtien, kuvien, tekstien hakemista. En saanut selville mitään, sillä harmikseni kyseisenä ajanjaksona paikkakunnalla ilmestyneet lehdet eivät olleet vapaasti luettavissa.

Laitoin sähköpostia Heinäveden kirjastoon ja kysyin, olisiko heillä mahdollisesti saatavilla jotakin tietoa kyseisestä tapahtumasta. Ammattitaitoinen virkailija lähetti jo seuraavana päivänä minulle liitetiedoston sukuselvityksestä, muuta tietoa tapauksesta ei löytynyt. Sukuselvitys avasi tapahtumaa jonkin verran. Isän nimi oli kirjoitettu asiakirjoissa muotoon ”Feodor”, hän oli syntynyt vuonna 1896. Lasten äiti oli nimeltään Matrona Mihailintytär Truhponen, ja hän oli syntynyt vuonna 1900. Bordin perhe on ollut hyvin lapsirikas, sillä ensimmäinen lapsi syntyi vuonna 1918 (eli äiti on ollut 18-vuotias, oli ehkä naimisiin mennessään 17-vuotias) ja kolmastoista lapsi vuonna 1941. Komea perhe, työtä pariskunnalla on ainakin riittänyt.

Perheen kolmen lapsen kuolemasta asiakirjat mainitsevat:” Olga, Reino ja Erkki jäivät jäihin yhteisellä koulumatkalla yhden pudotessa ja kahden mennessä pelastamaan +20.10.1945.” Syksy oli varmasti ollut kylmä, kun lokakuun loppupuolella olivat vedet jo jäässä. Oliko joku lapsista mennyt leikkimään jäälle, vai kulkiko koulumatka siten, että jään yli oli helppo oikaista? Sitä asiakirjat eivät kerro. Kolmen lapsen menettäminen yhtä aikaa on aivan käsittämätöntä. Kuinka sellaisesta voi selvitä? Voiko sellaisesta selvitä? Sukukirjojen mukaan lasten äiti on kuollut 53-vuotiaana, eli hän eli vielä kahdeksan vuotta tuon kauhean onnettomuuden jälkeen. Lasten isä, Teodor, kuoli jo kolme vuotta aikaisemmin.

Tämä ei ollut ainoa menetys, joka oli kohdannut Bordin perhettä. Ennen hukkumisonnettomuutta, perheen Vihtori-niminen poika oli kuollut (vuosilukua ei mainita). Asiakirjoissa sanotaan:” Vihtori kuoli 3 v hevosen potkaisemana”. - Uskon, että tuossa perheessä on usein huokaistu:”Miksi? Miksi juuri meille annetaan tällaiset koettelemukset?” Vai onko pariskunta tyytynyt Herran tahtoon.

Kävin katsomassa Oulun museossa olevaa ”Huolella haudatut” näyttelyä. Koska kirkon lattian alle hautaaminen on ollut yleistä 1700-luvun lopulle saakka, arkeologeilla on ollut mahdollisuus tutkia eri aikakausien hautaustapoja jäljelle jääneistä vainajista ja heidän vaatteistaan ja mukana haudatuista esineistä. Esillä oli paljon tietoa myös Keminmaan kirkkoherran Rungiuksen muumiosta, jota olen joskus käynyt katsomassa kyseisessä kirkossa, ja joka on tänä päivänäkin siellä esillä. Tuosta näyttelystä jäi mieleeni erityisesti pienen lapsen hautaan valmistaminen (en muista, mikä vuosisata oli kyseessä). Nuoret naiset ja miehet kokoontuivat yöksi muistelemaan vainajaa ja valmistamaan hänelle hautausvaatteita. Koska lapsikuolleisuus oli yleistä, tapahtuma ei painottunut suremiseen, vaan tilaisuus saattoi olla jopa hilpeä. Kyseisissä menoissa oli mahdollista solmita tuttavuuksia, jotka johtivat kihlauksiin.

                                   "Tuuti lasta tuonelahan,

                                    Lasta lautojen sylihin,

                                   Alla nurmen nukkumahan,

                                    Maan alla makoamahan.”

                                      (Kanteletar 1887)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Bordin perhe, Huolella haudatut-näyttely