Silitätkö kissaa vai narkkaria?

Maanantai 24.1.2022 - Pirkko Jurvelin

Silitätkö kissaa vai narkkaria?

Playa del Inglesissä on Paseo Maritimo eli rantakatu kuten suurimmassa osassa espanjalaisia rannikkokaupunkeja. Se on päällystetty rantaa pitkin kulkeva tie, jossa on mukava kävellä merta katsellen ja välillä kauppoihin poiketen. Playa del Inglesin rantatien kulkijat ovat havainneet, että kissat viihtyvät niissä maisemissa hyvin. Mikäpä on ollessa, kun aurinkoa ja ympärivuotista vehreyttä riittää, eikä silittelijöistäkään ole puute.

Paseo Maritimon kissakanta jakaa reviirinsä hyvin tarkasti. Kulkija oppii äkkiä huomaamaan, millä alueella kukin kissa on pomo. Nämä kissat ovat tottuneet turisteihin ja tulevat äkkiä naukumaan ja kiehnäämään jalkoihin, jos niiden lähelle pysähtyy. Ja vierelle pysähtyjiä riittää, sillä en kutsuisi näitä eläimiä kulkukissoiksi, vaan ulkomaalaisten ulkoistetuiksi lemmikeiksi. Kissoja kuvataan, videoidaan, syötetään, paijataan, otetaan syliin ja niille puhutaan, niitä siis rakastetaan. Huomasinpa erään kerran jonkun paikallisen istuvan rantatiellä rahankeräyslipas kädessään. Lippaassa luki, että avustukset menevät paikallisille kulkukissoille. - Hyvä yritys, mutta toivottavasti kovin moni ei mennyt lankaan ja pistänyt kolikkoaan tuohon lippaaseen.

Ollessani eräänä päivänä kävelyllä näin, että rantakadun pengermällä oli nuori mies puolittain istuvassa - puolittain makaavassa asennossa. Kun kuljin miehen ohitse, totesin, että hän oli siistin oloinen mutta täysin taju kankaalla ehkä sairaskohtauksen saaneena tai huumeissa, miten lienee. Hiljensin vauhtiani ja jäin kauemmas seisomaan ja odottamaan, että joku kutsuisi apua (minun espanjankielen taitoni ei ihan siihen riitä). Odottelin kymmenkunta minuuttia, jona aikana paljon ihmisiä kulki ohi miestä pikaisesti vilkaisten. Lopulta menin kaverin luokse ja kysyin englanniksi, oliko kaikki ok. En saanut vastausta, mutta huomasin, että mies hengitti tasaisesti, ja niin jatkoin matkaani.

Empaattisuus on luonteenpiirre, joka ihmisellä on tutkijoiden mukaan jo syntyessään. Jos miettii näkemiäni asioita ja sitä, miten eri tavoin kulkijat kohtelivat katukissaa ja tajutonta miestä, niin voi tulla siihen johtopäätökseen, että empaattisuus on myös valikoivaa. Me ihmiset voimme päättää, mitä tunnemme, aika kummallista, vai onko näin? Katukissa on pehmeä, kaunis, säälittävä, vaaraton – nämä ominaisuudet saavat ihmisen silittämään sitä ja ottamaan syliin. Kukaan ei kuitenkaan halua koskettaa mahdollista narkkaria, joka on vieras, outo, pelottava, tuntematon ja ehkä vaarallinen.

Erään tutkimuksen mukaan suomalaiset kuuluvat maailman epäempaattisimpiin ihmisiin. Miten ihmeessä? Kärsiikö maailman onnellisin kansa myötätunnon puutteesta? Yhtälö on niin outo ja mielenkiintoinen, että sitä kannattaisi kyllä tutkia enemmän. Tässä vaiheessa voi tietysti myös kysyä, että voiko kaikkiin tutkimustuloksiin luottaa.

Juutalainen filosofi ja professori (jonka nimen deletoin, enkä löytänyt enää mistään) oli sitä mieltä, että kasvatus hävittää synnynnäisen empaattisuuden. Kun lapsi opetetaan tottelemaan käskyjä, ja kun ympäristö ohjeistaa hänet omilla arvoillaan, se hävittää samalla vähän kerrallaan lapsen luonnolliset myötämielisyyden tunteet. Mikäli ihminen pysyisi empaattisena – tuntisi myötätuntoa toisia elollisia kohtaan -, ei maailmassa olisi sotia tai rikoksia, ei kaikkea sitä pahaa, mihin olemme jo tottuneet, koska – ihmiset nyt ovat sellaisia, pahoja.

Adolf Hitlerin isästä Alois Hitleristä on julkaistu kirja aivan äskettäin. Teos perustuu miehen kirjeisiin, jotka löydettiin hänen aikoinaan omistamansa talon ullakolta Itävallasta. Kirjeet vahvistavat sitä kuvaa, mikä perheenisästä on jo aiemmin ollut: Hän kohteli vaimoaan ja lapsiaan väkivaltaisesti ja kaikin tavoin töykeästi. Adolf-poika sai remmistä joka ikinen päivä, kunnes isä kuoli pojan ollessa 14-vuotias. Väkivaltaisen lapsuuden traumatisoimasta pojasta kasvoi hirviö, joka pystyi kylmäverisesti surmauttamaan kuusi miljoonaa ihmistä.

”Jotkut ihmiset ovat elämämme valo, kun taas toiset pimentävät polkumme ja tekevät matkaamisesta vaikeaa.” (tuntematon)