"Maan päällä paikka..."

Tiistai 6.8.2019 - Marko Kossi

Maan päällä paikka yksi on… Näillä sanoilla alkaa laulu ”Äidin sydän”. Tuo paikka on varmasti kaikille tärkein ja lämpöisin.

Mutta varmasti monella – kuten minulla – on myös paikka, johon liittyy erityisen lämpimiä muistoja, paikka, jonne voi mennä suruja hautaamaan ja miksei riemuja riemuitsemaan.

Minulla on erityinen paikka Taivalkoskella Iijoen alueella. Aikoinaan minulle tämän paikan näytti edesmennyt kaveri, kalastuksen oppi-isä ja todellinen herrasmies. Yhdessä kuljettiin useina kesinä ongella ja maailmaa parantamassa. Vuodet vierivät, ja myöhemmin sairaus vei mennessään tuon hyvän ystävän. Otti usean vuoden aikaa, että rohkenin palata taas tuolle joelle. Pelotti, toisiko paikka liikaa surumielisiä ajatuksia, ja ettei se enää olisikaan minulle rauhan tyyssija, jota se oli ennen ollut. Näin ei kuitenkaan käynyt. Paikasta on vuosien saatossa tullut aina vain tärkeämpi. Jokavuotisella reissulla on ollut aikaa haudata ikäviä muistoja, naureskella hauskoille tapahtumille, nauttia ja katsella kaunista maisemaa ja rauhoittavasti virtaavaa jokea.

Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli, kun kerran muistelin edesmennyttä äitiäni silmäkulma märkänä. Pusikosta vilahti jokeen jotain tummaa, ja aikani etsittyäni näin mestarikalastaja saukon pyyntihommissa. Niin sulavaa ja tehokasta kalastajaa en ole eläessäni nähnyt. Saukko sai mahan täyteen, minä mielenrauhan ja hauskan hetken. Kalatta jäin.

Huomenna on jälleen se päivä, jolloin menen minun paikkaani. Tälläkin kertaa jätän ikävät ajatukset Iijoen murheeksi, mutta vien toki mukanani iloisia ajatuksia, jotta vesi jaksaa virrata iloisena ja soljuvana. Kiitos, kalakaveri, kun näytit tämän paikan.

Maan päällä paikka yksi on… Onko myös sinulla?