Vauhtia ja menoa kampaajalla

Lauantai 30.10.2021 - Pirkko Jurvelin

Vauhtia ja menoa kampaamossa

Espanjan aurinko oli kuivattanut hiukseni, ja suolainen merivesi vienyt mukanaan kiharat, joten suunnistin Fuengirolassa kampaajalle. Tuumailin, että sittenpähän asia on pois huolesta, eikä tarvitse hankkiutua Suomessa heti hiuksia hoidattamaan. Fuengirolassa asiakkaalla on varaa valita: Jos haluat, voita mennä kokeilemaan onneasi espanjalaiseen, englantilaiseen, saksalaiseen, ruotsalaiseen tai suomalaiseen kampaamoon. Minä otin varman päälle ja valitsin suomalaisen, aikakin passasi ihan samalle päivälle. Hyvä juttu!

Mistä alkaisin? No, kaikkein ensimmäiseksi haluan kertoa, että kampaajani oli todella ammattitaitoinen (oli kuulemma laitellut hiuksia linnanjuhliinkin), ja minä olin erittäin tyytyväinen sekä lopputulokseen, hintaan että viihtyvyyteen.

Tuon viihtyvyyden takasi kampaajani lennokas persoona, joka nykykoulussa saisi ehkä diagnoosiksi jonkin kirjainyhdistelmän – mutta niitähän jaellaan tänä päivänä hyvin herkästi. Eiköhän tässä jokainen meistä ole muutaman kirjaimen arvoinen.

Kun istahdin hoitotuoliin, ihana ammattilaiseni aloitti seuranpidon ja puheenpulputuksen, josta ei tullut loppua. Täytyy sanoa, etten kaivannut naistenlehtiä, sillä tämän ihmisen elämä oli ollut niin seikkailurikas ja monipuolinen, että minunlaiseni keskivertoihminen kuunteli tarinaa lähes suu ammollaan.

Tuija – annetaan hänelle nyt tällainen nimi – oli ollut yrittäjä jo yläasteella. Hänelle riitti siivous- ja lastenhoitotyötä sekä hanttihommia isän yrityksessä niin, ettei käyttörahasta ollut puutetta.

- En halunnut pyytää rahaa, minun piti tienata itse. Sitä paitsi halusin ostaa kivoja tavaroita.

Opettajana olin tietysti kiinnostunut siitä, miten koulunkäynti oli sujunut tuolloin. No, siinä puolessa ei niinkään ollut kehumista.

Mikä Tuijasta sitten tuli isona? No, kampaaja nyt ainakin, mutta sen lisäksi joogaohjaaja, ravintoneuvoja, personaltrainer, vege-ruuan valmistaja yksityishenkilöille, eläinpihayrittäjä, majatalonpitäjä...Nämä toimet tulevat mieleeni näin äkikseltään. Uusin haave on ostaa joskus oma maalaistalo Espanjasta ja tarjota siellä majoituspalvelua. Mutta kaikki riippuu universumista – Tuijan mukaan.

Jossain vaiheessa puheenaihe kiepsahti sattuneesta syystä koronaan, ja minä kysäisin, oliko hän saanut rokotukset Espanjassa. Pienen hiljaisuuden jälkeen Tuija ilmoitti, ettei aikonut ottaa ollenkaan rokotuksia. Universumi hoitaisi nämä asiat, eikä rokotuksien vaarallisista sivuvaikutuksista voinut tietää, sitä paitsi maskien käyttö oli myös vaarallista, ja niin… Minä yritin olla kohtelias, enkä ruvennut inttämään, mutta sanoin kuitenkin, että lehdissä ja uutisissa kerrotaan valtavia lukuja kuolleista ja vakavasti sairastuneista.

- Voi, en minä seuraa uutisia. Niistä tulee vain paha mieli.

Minulle tuli jonkin verran paha mieli siitä, ettei palveluammatissa oleva ihminen, joka on työssään lähikontaktissa pitkiä aikoja asiakkaan kanssa, rokotuta itseään. Myös asiakkailla tulisi olla valinnanvapaus: Menenkö kampaajalle, jolla ei ole rokotuksia, vai etsinkö toisen kampaajan? Uskonkin, että Tuijan asiakasmäärä pienenisi, mikäli tieto kampaajan rokotevastaisuudesta leviäisi.

No, me jatkoimme juttua ilman sen enempiä kommentteja yli maapallon levinneestä vakavasta sairaudesta.

-Tiedätkö, kun minulla on täällä hiiri!

- Hiiri? Siis missä?

- No, kun minun piti ruveta tyhjentämään asuntoa (uusi koti oli hakusessa, entisen asunnon omistajan kanssa oikeudenkäynti edessä), niin toin semmoisia pussukoita tuonne kampaamon perälle (totisesti siellä oli monenmoisia kasseja ja nyssyköitä), ja siellä se hiiri ilmeisesti viihtyy. En minä raski laittaa mitään loukkua. Pitäisi viedä nuo pussit kierrätykseen.

Nyökkäilin, olin samaa mieltä: turha roina pois!

- Ja ajattele, yhtenä päivänä huomasin, että se oli syönyt minun purkeista noita ravintolisiä!

Kun kävelin kampaajalta takaisin hotelliini, minulla oli paljon mietittävää. Ilo uudesta kampauksesta toi hyvää mieltä, ja Tuijan tarinointi aiheutti helpotuksen tunteen siitä, että minä olin saanut viettää lopultakin aika tavanomaista elämää. Toisaalta joudun nostamaan hattua henkilölle, joka on jaksanut kokeilla monenlaista asioita monenlaisin tuloksin ja jaksaa edelleen katsoa tulevaisuuteen odottavin ja luottavaisin mielin.