Lehdistön valta ja luotettavuus

Torstai 24.9.2026 - Pirkko Jurvelin

Lehdistön valta ja luotettavuus

Varsin monet suomalaiset olettavat ja uskovat, että lehdistö täällä Suomessa on läpinäkyvää, demokraattista ja luotettavaa. -Selvitykseksi tähän maininta, että lehdistöllä tarkoitan sanoma- ja aikakauslehtiä sekä niiden palveluksessa työskenteleviä toimittajia ja julkaisijoita. - Näin on siis meillä täällä Suomessa, olemmehan olemassa rehellistä kansaa. Katsomme hiukan säälien, jopa halveksuen, Venäjän, Kiinan, Arabimaiden jne suuntaan, sillä kaikkihan me tiedämme, että esimerkiksi näissä maissa julkaisujen sisältö on sensuroitu. Toisaalta eilen uutiset kertoivat, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on suutuspäissään avannut oman tv-kanavan, joka luonnollisesti suoltaa uutisia vain hänestä, lähiympäristöstä ja kuvitelluista aikaansaannoksista. No, jokainen täysijärkinen tietää, että tämä kanava on ihan feikki ja täynnä epäluotettavaa tietoa.

Uutisointi, sen rehellisyys, aitous ja luotettava tietosisältö on valitettavasti Suomessakin usein hakusessa. Otan tähän pari esimerkkiä. Viime viikkoina täällä pohjoisessa ilmestyvä sanomalehti Kaleva on jostain syystä (lähestyvät vaalit?) ottanut hampaisiinsa lestadiolaisen herätysliikkeen. Joku aika sitten lehdessä julkaistiin artikkeli, jossa entistä piispaa Samuel Salmea haastateltiin hänen juuri ilmestyneen kirjansa ”Piispan synnit” johdosta. Teoksen julkaisija on Otava, kirjoittajana on toiminut oululainen Leena Hirvonen. En ole lukenut/kuunnellut kirjaa kokonaan, mutta linja-autossa istuessani ehdin perehtyä ensimmäiseen, laajaan kappaleeseen, joka kertoi kaikista niistä vääryyksistä, joita Samuel Salmi on mielestään kokenut uransa aikana Oulussa. Useat lestadiolaistahot ovat kohdelleet häntä väärin ja loukanneet puheillaan, vaikka eivät ehkä ole sitä tarkoittaneet. Tämä on varmasti totta. Kuitenkin, kuitenkin… Kaipasin emerituspiispalta sitä näkemystä, että vanhat teot on annettu anteeksi, vaikka niitä ei olisi edes älytty pyytää, ja ettei noihin kaunoihin kannata jämähtää niin, että jää hautomaan niitä loppuiäkseen. Tässä sanoisin näin: Ota puhelin käteen,soita ja selvittele asiat, pyrkikää yhdessä antamaan anteeksi ja unohtamaan.

Tätä artikkelia oli tietysti kommentoitu runsaasti, ja niiden sävy on se, että lestadiolaiset ovat niitä ikuisia pahiksia.

Toinen mieleeni jäänyt artikkeli kyseisessä lehdessä on erään seksityöntekijän kertomus elämästään. Tärkein pointti oli tässäkin se, että hän oli lähtöisin lestadiolaisesta herätysliikkeestä.

Kun mietin tätä lestadiolaisraivoa sisältäviä ja herättäviä artikkeleita, niin mieleeni tulee, että niissä on yksi tärkeä juttu julkaisun kannalta: Tarina myy. Sepä se. Mutta lopultakin nämä tämäntyyppiset artikkelit, joita Kalevasta löytyy nykyisin usein, eivät nosta journalismin arvoa kyseisessä aviisissa. Kaipaan enemmän sitä, että lehtijutuissa näkyy työn ja tutkimisen jälki, aiheeseen paneutumisen into, ei pelkästään se populistinen heitto. Mutta Kaleva on linjansa valinnut.

Olen myös joskus luottanut suomalaiseen lehdistöön siinä suhteessa, että tiedot ulkomaan tapahtumista ovat asiapainotteisia, eivätkä sisällä propagandaa. Tässä suhteessa Israelissa käytävät sodat ovat hyvä esimerkki siitä, miten meilläkin suhtaudutaan kyseisen maan tapahtumiin. Suomi on selvästi siirtynyt siihen leiriin, jonka mukaan Palestiina (jälleen viimeisimmän konfliktin aloittaja) on uhri ja Israelin valtio epäinhimillinen lastentappaja.

Jos katselee näitä uutisia englanninkielisessä mediassa, niin tapahtumista tiedottaminen on nopeampaa, laajempaa ja monipuolisempaa. Mielipidekirjoituksille annetaan enemmän tilaa, ja poliittiset jakolinjat näkyvät selvemmin. Myös Israelin sisäpolitiikkaa seurataan yksityiskohtaisemmin.

Saksankielisessä mediassa Israeliin suhtaudutaan myönteisemmin kuin monen muun maan julkaisuissa. Israelin historiallinen tausta mainitaan usein, antisemitismi otetaan huomioon, ja Israelin turvallisuusnäkökulmaa käsitellään laajasti. Saksan tiedotusvälineiden myönteisempi suhtautuminen johtunee osittain myös oman maan historiasta juutalaisvainoineen.

Mikäli lukija/katsoja etsii tänä päivänä luotettavaa tietoa eri medioista, hänen täytyy hakea sitä useammalla kielellä. Suomenkielinen media on vain osa totuutta.