Muukalaislegioona, unelma toisenlaisesta ammatista

Maanantai 26.8.2024 - Pirkko Jurvelin

Muukalaislegioona, unelma toisenlaisesta ammatista

Pari päivää sitten saimme iloksemme ottaa vastaan mukavan vieraan: Pohjoisessa asuva sukulaispoika tuli käymään kylässä. Meillä olikin paljon juteltavaa, ja minä olin tietysti utelias myös sen suhteen, kuinka aika Fuengirolan Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa oli sujunut. No, kaksi kuukautta on lyhyt aika sopeutua kokonaan uuteen ympäristöön, mutta lämmintä oli kuulemma ollut sekä mukavia kavereita, ja liikuntatunnit oli saanut suorittaa omatoimisesti kuntosalilla. Minä yritin tervehtiä poikaa sanomalla ”Hola!” mutta hän tuumasi vain, ettei hän espanjaa ole oppinut. Eihän se ollut edes tarkoitus, kunhan elämänkokemus kasvoi.

Näin vanhempana opettajahenkilönä minua kiinnostivat tietysti suuresti vieraamme tulevaisuudensuunnitelmat. No, kaksoistutkinnon vuoksi ylioppilaskirjoitukset odottavat vasta kahden vuoden kuluttua, ja parhaillaan tällä nuorella oli menossa työharjoittelu turvallisuusalan ammattitutkinnon parissa. Hän tuumasikin, että olisi tylsää, jos olisi vain joko lukio tai työjaksot, vuorottelu sopi oikein mukavasti hänelle. Työharjoittelusta maksetaan sitä paitsi palkkaa, ja ahkera nuori mies sai juuri ostettua ensimmäisen mersunsa työskenneltyään kesät ja talvet turhia lomia pitämättä. Todella kunnioitettavaa!

- Sinähän täytät parin viikon kuluttua 18, olet sitten täysi-ikäinen, minä laskeskelin.

- Näin on. Olen vähän miettinyt sellaista asiaa, että värväytyisin Ranskan muukalaislegioonaan. Ikäraja on 17 vuotta, ranskaa ei tarvitse osata, koska sen oppii koulutuksen aikana, palkka juoksee, eikä omia kuluja ole juurikaan.

Tässä vaiheessa mieheni hörähteli ”ei, einsä”, jota me toiset emme kyllä huomioineet.

- Kuule, minä luin ihan pari päivää sitten lehtijutun, jossa Kongossa (muistaakseni) aikoinaan sotinut mies kertoi, että tuo vuoden mittainen aika oli vaikuttanut koko hänen elämäänsä. Hän sanoo katuvansa sitä nyt, sillä sota oli ollut raakaa, eikä hän ole päässyt sen vaikutuksista eroon. Nyt tämä mies antaa tukea Ukrainan sodassa taistelleille, minä kerroin.

Juttukaverini heilautti kättään kuin sanoakseen, ettei tuollaisista kirjoituksista kannata välittää.

- Ei se ole enää sellaista. Aikaisemmin muukalaislegioonaan värväytyivät monet rikolliset, koska he halusivat päästä eroon identiteetistään. Nyt taustat tutkitaan tarkkaan, sotilas saa uuden henkilöllisyyden ja samalla uudet henkilöllisyystodistukset, koulutus on kova, eikä siinä saa epäonnistua, kolmen palvelusvuoden jälkeen voi saada Ranskan kansalaisuuden. Siellä on ollut myös paljon suomalaisia, esimerkiksi Aleksi Lysander ihan viime vuosina. Hänestä kertoo kirja ”Aleksi Suomesta” (tuossa vaiheessa päätin varata teoksen kirjastosta välittömästi).

- Mutta missä ne joukot sitten taistelevat, sillä eiväthän ne puolusta Ranskaa, vaikka saavat koulutuksensa siellä? Se koko juttuhan on palkka-armeija, minä kyselin.

- No viimeksi varmasti Afganistanissa ja sitten on kaikenlaisia yksittäisiä terrori-iskuja ja suojelutehtäviä, jolloin porukat kutsutaan apuun.

Nuori mies tiesi asiansa. Hän kertoi tarkkaan kuntotesteistä (poika itse oli kuulemma aloittanut ”massan kasvatuksen”), näöntarkastuksista, siitä, että pyrkijän oli mentävä paikan päälle Ranskaan tutkittavaksi ja haastateltavaksi. Hän oli ottanut selvää lomista sekä sellaisesta erikoisuudesta, ettei mahdollisesti koskaan enää käyttäisi omaa nimeään sen jälkeen, kun olisi joskus palannut Suomeen toimittuaan muutaman vuoden Ranskan muukalaislegioonan tehtävissä.

- Tiedätkö, minä ymmärrän sinua oikein hyvin, minun täytyi myöntää. - Muukalaislegioonan parissa elämisessä on jonkinlaista karismaa, siellä saa valtavan hyvä koulutuksen, ja sinusta huolehditaan varmasti erittäin hyvin, voisin kuvitella, että ryhmähenki eri maista tulleiden kesken on mahtava. Mutta voisitko kuitenkin odottaa vielä pari vuotta, saattaa se lukio ja ammattiopinnot loppuun, ja lähteä vasta sitten. - Kun sanoin tämän, ajattelin myös, että mahdollisesti kahden vuoden kuluessa löytyy niin rakas tyttöystävä, ettei nuori mies halua lähteä minnekään hänen luotaan.

Halasimme, kun poika lähti jatkamaan matkaa kaverinsa luokse. Minä ryntäsin sydän läpättäen googlettamaan ”muukalaislegioonaa” toivoen samalla, että tuo rakas nuorimies pysyisi tiukasti kotimaassa. Sitä hän ei kuitenkaan ollut luvannut.