Joulun alla yli 60 vuotta sitten

”Joskus illan hämärissä kirjoitan mä kirjaani...” - Joulun alla yli 60 vuotta sitten

Jonkin muuton yhteydessä heitin roskiin lapsuuden- ja nuoruudenaikaiset päiväkirjani, koska pidin niitä turhana roinana, jolla ei ole mitään merkitystä. No, aika on osoittanut, että olin väärässä myös tässä asiassa. Onneksi jostain syystä säilytin muutaman mustakantisen vihkon, joista osan painatin pieneksi kirjaksi perheelle jaettavaksi. ”Joskus illan hämärissä kirjoitan mä kirjaani…” - Pirkko Törmälän päiväkirjamerkintöjä vuosina 1963 – 1964. Haikeudella luen varhaisteinin – tai oikeastaan lapsen – juttuja tuosta onnellisesta ja tasapainoisesta ajasta. Mutta kuten tänäänkin siellä jossain taustalla on maailmalla tapahtuvia asioita, jotka pelottavat, ja joiden edessä tunnistaa oman ja koko yhteiskunnan avuttomuuden.

19.1.1963 Rakas Kateni !

Tänään on Liisan päivä, kuten päiväyksestä ilmenee (Liisa oli pikkusiskoni). Mutta minulla on vaikka kuinka paljon muuta kerrottavaa. Ensiksi: Sain matikankokeista 81/2, ruotsinkokeista luokan parhaan 8- ja ”pistokokeista”81/2. Niin ne kokeet ovat alkaneet luistamaan.

Tänään Raija ja minä menimme Tuomistolle, koska Liisan päiville oli kutsuttu myös Railo (musiikinopettaja), niin en viitsinyt olla mukana. Tuomistolla Raija tupeerasi tukkani ja laittoi siihen lakkaa (että tuli upea ilmestys). Myöhemmin Raija, Hannu, Kirsti ja minä menimme voimistelusaliin. Pelasimme, mutta sekään ei oikein huvittanut. Kirsti halusi polttaa tupakkaa, niin me lähdimme pensaikkoihin. Rantapään täti oli seminaarin päätyovella ja katsoi merkitsevästi meihin. Kirsti sytytti tupakkansa ja alkoi rauhassa poltella. Hannukin vetäisi savut, vaikka Kirsti ei meinannutkaan antaa. Huomasimme, että voimistelusaliin syttyi valo. Rantapään täti katsoi ikkunasta ulos. Raija ja minä painauduimme pensaiden suojaan, mutta Hannu ja Kirsti lähtivät juoksemaan pois. Kirsti heitti puoli tupakkaa menemään. Sääli tupakkaa. Onneksi Raija ja minä lähdimme pian pois, ettei Rantapään täti olisi alkanut kuulustella meitä. Vaikka emme tehneetkään mitään.

Huomenna on ns. ”Saikkailta”(lasten ja nuorten illanvietto koululla). Ihanaa! Partiopojat ovat järjestäneet sen. Siellä on paljon ohjelmaa ja lopuksi piirileikkiä. Ah! Nyt minun pitää mennä laittamaan tukkaani, että se olisi huomenna hyvä.

P.T.

23.11.1963 Rakas Kate!

On tapahtunut kaikenlaista. Ensiksi eräs asia, joka on saanut koko maailman syvän surun valtaan. Presidentti John Kennedy kuoli eilen salamurhaajan luodista. Eräs mies on pidätetty kuulusteltavaksi. Presidentti oli hyvin pidetty mies. Hän on myös auttanut ydinkieltosopimuksen teossa. Kennedy oli 46-vuotias. Presidenttiä ammuttiin päähän kolme kertaa, kun hän katsoi auton ikkunasta ulos.

Keskiviikkona oli saikkailta. Pekka Juutilainen oli siellä myös. Pekka on Suomen kuuluisimpia juoksijoita. Saikkaillassa oli ihanaa. Piirileikkiä oli vain vajaa tunti. Piirileikissä olin monen pojan kanssa.

Raija-Liisa ja minä olemme perustaneet lehden. Sen nimi on ”Tiina”. Siinä on sekä huumoria, rakkautta ja järkevyyttä. Tänään teemme siihen kannen, huumoripalstan, horoskoopin ja rakkauskertomuksen.

Minulla meni suomen kokeet kurjasti, sain vain 71/2. Viime kerralla sain 81/2.

Pirkkosi