Lourdesin ihmeiden jäljillä

Lourdesin ihmeiden jäljillä

Lento Oulu - Helsinki - Pau - taksimatka asemalle, junamatka Lourdesin kaupunkiin eteläiseen Ranskaan lähelle Espanjan rajaa; lähdöstä oli kulunut puoli vuorokautta, kun olimme päässeet päämääräämme. Helpompaa ja halvempaa olisi ollut lentää auringon perään jonnekin etelään noutopöytien ääreen, mutta minä en ollutkaan auringon vaan ihmeiden perässä. Mukanani oli nuorin tyttäreni, matka-avustaja, seuralainen, tietotekniikan puoliammattilainen.

Tekeillä olevan kirjani otsikko ”Elä kauemmin, elä terveemmin – tutkimusmatkoja luostarimaailmaan” oli johdattanut minut monen mutkan kautta katolisen maailmaan suureen pyhiinvaelluskohteeseen. Lourdesin pieni kaupunki – vain 15000 asukasta – saa vuosittain vieraakseen lähes neljä miljoonaa turistia, jotka tulevat kuulemaan tytöstä nimeltään Bernadette Soubirous. Tämä tyttö kohtasi Neitsyt Marian Massabiellen luolan luona 18 kertaa 14-vuotiaana. Hän oli sairaalloinen, pienikokoiseksi jäänyt lapsi, joka tuli vaatimattomista oloista eikä osannut edes lukea. Kun tiedot Marian ilmestymisistä levisivät, Bernadetten mukana luolan luokse saapui tuhansia ihmisiä ilmestystä katsomaan.

Yleinen – jopa tytön omien vanhempien – mielipide oli kuitenkin, että lapsi oli sairas, hermoheikko, joka vain kuvitteli näkyjä ja sepitteli tarinoita. Hälyn vuoksi myös poliisi tutki asiaa, mutta ei osannut kuitenkaan sanoa, mistä oikein oli kyse. Lopulta paikkakunnan pappi puhui Bernadetten kanssa, ja koska tämä oppimaton lapsi osasi yllättäen käyttää kirkollista kieltä ja tunsi teologista sanastoa, pappi tuli vakuuttuneeksi siitä, että hän oli todellakin kohdannut Neitsyt Marian.

Bernadette kuoli 35:n vuoden ikäisenä nunnaksi vihkiytyneenä toisella paikkakunnalla monista sairauksista kärsien. Lähdettyään kotikaupungistaan hän ei enää koskaan halunnut palata sinne, sillä julkisuus ja ihmisten kiinnostus vaivasivat häntä. Katolinen kirkko julisti Bernadetten pyhimykseksi 8.12.1933.

Koska oli tammikuu eli turistisesongin ulkopuolinen aika, pääsimme oppaamme mukana tutustumaan kohteisiin, joihin muutoin on vaikea mennä. Ihailimme Neitsyt Marian patsasta, joka on kallionkielekkeellä, nojasimme luolan seinämään (se kuulemma kuvastaa Kristukseen tukeutumista) ja saimme luvan mennä myös rakennukseen, joka sisälsi pieniä kylpyhuoneita. Jokaisessa niistä oli allas, jossa esimerkiksi halvaantuneita tai muutoin huonokuntoisia kylvetettiin pyhässä vedessä, joka tuli suoraan Bernadetten esiin kaivamasta lähteestä. Meille annettiin mahdollisuus hiljentyä, sitten pesimme kätemme ja kasvomme lähdevedellä ja lopuksi joimme sitä. Otimme tätä lähdevettä mukaamme suoraan hanasta myös omaan pulloon.

Alueella oli kirkkoja, joiden seinät olivat upeiden maalauksien lisäksi täynnä kiitoslaattoja niiltä ihmisiltä, jotka olivat saaneet kokea täällä parantumisihmeen.

Katolinen kirkko on asettanut erillisen tutkimuskomitean selvittämään ihmeparantumisia. Tapausta seurataan lähes kymmenen vuoden ajan, ja mikäli parantuneen tila osoittautuu pysyväksi, se julistetaan ihmeeksi. Tällä hetkellä näitä ”virallisia” ihmeparantumisia on 70, mutta epävirallisia tuhansia.

Kävimme myös Ihmemuseossa, jossa oli valokuvia ja parantumiskertomuksia. - Tapahtuuko ihmeitä? Muistan, kuinka kesällä keskustelin samasta asiasta arkkimandriitta Mikaelin kanssa. Olimme molemmat samaa mieltä siitä, että kaikkea tapahtunutta ja tapahtuvaa emme mitenkään voi selittää järjellä, vaikka se ihmismielelle olisikin mieluista. Ihmeitä tapahtuu.

Parhaimpana turistiaikana Lourdesin alue täyttyy pyörätuolijonoista, kynttiläkulkueista, pyhiinvaeltajista ja meistä uteliaista, ihmettelevistä turisteista. Lourdesin tapahtumia voi myös seurata päivittäin erilaisista videokameroista esimerkiksi osoitteessa: Lourdes Live TV.