Hevonen ei saa elää yksin

Hevonen ei saa elää yksin

Aurinko paistoi niin kuin olisi ollut kesäkuu parhaimmillaan, vaikka kalenterin mukaan ei ollut edes huhtikuun puoliväli. Istuimme aurinkoisella terassilla tyttären syntymäpäiviä juhlien ja söimme grillimakkaraa ja kakkua ja juttelimme. Useamman paikalla olijan pääharrastus oli ratsastaminen, ja eräs terassilla istuskeleva ei-ratsastaja kysyikin, että miksi ihmeessä he eivät hanki omaa yhteistä hevosta, koska ratsastus on kallis harrastus. Tietoviisaat valistivat meitä muita ja kuulimme, että tämän vuoden alusta on tullut voimaan laki, joka kieltää hevosen pitämistä yksin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hevosella täytyy olla näkö- ja kuuloyhteys toiseen hevoseen, ja tämän lisäksi täytyy olla mahdollisuus päivittäiseen kosketukseen (turpakosketus). Hevosella pitää myös olla mahdollisuus liikkua vapaasti tarhalla tai laitumella. Uudessa laissa on yksityiskohtaisesti määritelty eläimen liikunnan, ravinnon, varusteiden, talliolosuhteiden ja yleisen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin tarpeiden huomioon ottaminen. Sanomattakin on selvää, että eläimen olosuhteita tarkkaillaan, ja tiloihin saatetaan tehdä yllätystarkastuksia. Hyvä näin.

Tuossa aurinkoisella terassilla tästä aiheesta keskustellessamme tuli mieleeni kysymys, jonka sanoinkin ääneen:”Miksi ihminen voidaan jättää yksin?”Siihen kysymykseen ei vastausta löytynyt. Suomen sosiaalihuoltolaki kertoo kyllä kauniisti, mihin kaikkeen hoivaan ja huolehtimiseen kansalaisella on oikeus, mutta kaikki tämä on vain kauniita sanoja tietokoneen ruudulla, sillä asioiden toteutus jää hyvinvointialueiden huoleksi, ja me kaikki tiedämme, että järjestelmä ei toimi läheskään niin hyvin kuin pitäisi.

Tällä hetkellä Suomessa on yli miljoona vähintään 70- vuotiasta henkilöä, ja väestö ikääntyy nopeasti, sillä Suomi on yksi maailman ikääntyneimmistä maista. Syntyvyys kääntyi viime vuonna hienoiseen nousuun, mikä on ilahduttava uutinen. Syntyneitä lapsia oli 4, 8 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Käytännössä tuo ei ihmeitä merkitse, mutta on toivottavasti ennuste jostain paremmasta.

Lue seuraava runo ja kuvittele hevosen paikalle yksin elävä ihminen:

Ystävän huolenpito

Anna heinää, anna vettä,

hoivaa harjallasi selkää,

puhu pehmein, lämpimin sanoin,

älä kiirehdi, älä pelkää.

Hevonen on tunteva sielu,

ystävä jalo ja suuri,

sen tarha on sen koti ja vapaus,

tallin seinä turvamuuri.

Muista kaviokylvyt, kavioiden huolto,

liikuta kehoa, tarjoa työtä,

mutta anna myös levätä rauhassa,

läpi pitkän, pimeän yötä.

Kuuntele korvia, katso silmiin,

sieltä luottamus hiljaa heijastuu,

kun huolehdit hevosesta sydämellä,

sen kanssa yhteinen taival taipuu.

(Tekijä tuntematon)