Hevonen ei saa elää yksin

Maanantai 13.4.2026 - Pirkko Jurvelin

Hevonen ei saa elää yksin

Aurinko paistoi niin kuin olisi ollut kesäkuu parhaimmillaan, vaikka kalenterin mukaan ei ollut edes huhtikuun puoliväli. Istuimme aurinkoisella terassilla tyttären syntymäpäiviä juhlien ja söimme grillimakkaraa ja kakkua ja juttelimme. Useamman paikalla olijan pääharrastus oli ratsastaminen, ja eräs terassilla istuskeleva ei-ratsastaja kysyikin, että miksi ihmeessä he eivät hanki omaa yhteistä hevosta, koska ratsastus on kallis harrastus. Tietoviisaat valistivat meitä muita ja kuulimme, että tämän vuoden alusta on tullut voimaan laki, joka kieltää hevosen pitämistä yksin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hevosella täytyy olla näkö- ja kuuloyhteys toiseen hevoseen, ja tämän lisäksi täytyy olla mahdollisuus päivittäiseen kosketukseen (turpakosketus). Hevosella pitää myös olla mahdollisuus liikkua vapaasti tarhalla tai laitumella. Uudessa laissa on yksityiskohtaisesti määritelty eläimen liikunnan, ravinnon, varusteiden, talliolosuhteiden ja yleisen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin tarpeiden huomioon ottaminen. Sanomattakin on selvää, että eläimen olosuhteita tarkkaillaan, ja tiloihin saatetaan tehdä yllätystarkastuksia. Hyvä näin.

Tuossa aurinkoisella terassilla tästä aiheesta keskustellessamme tuli mieleeni kysymys, jonka sanoinkin ääneen:”Miksi ihminen voidaan jättää yksin?”Siihen kysymykseen ei vastausta löytynyt. Suomen sosiaalihuoltolaki kertoo kyllä kauniisti, mihin kaikkeen hoivaan ja huolehtimiseen kansalaisella on oikeus, mutta kaikki tämä on vain kauniita sanoja tietokoneen ruudulla, sillä asioiden toteutus jää hyvinvointialueiden huoleksi, ja me kaikki tiedämme, että järjestelmä ei toimi läheskään niin hyvin kuin pitäisi.

Tällä hetkellä Suomessa on yli miljoona vähintään 70- vuotiasta henkilöä, ja väestö ikääntyy nopeasti, sillä Suomi on yksi maailman ikääntyneimmistä maista. Syntyvyys kääntyi viime vuonna hienoiseen nousuun, mikä on ilahduttava uutinen. Syntyneitä lapsia oli 4, 8 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Käytännössä tuo ei ihmeitä merkitse, mutta on toivottavasti ennuste jostain paremmasta.

Lue seuraava runo ja kuvittele hevosen paikalle yksin elävä ihminen:

Ystävän huolenpito

Anna heinää, anna vettä,

hoivaa harjallasi selkää,

puhu pehmein, lämpimin sanoin,

älä kiirehdi, älä pelkää.

Hevonen on tunteva sielu,

ystävä jalo ja suuri,

sen tarha on sen koti ja vapaus,

tallin seinä turvamuuri.

Muista kaviokylvyt, kavioiden huolto,

liikuta kehoa, tarjoa työtä,

mutta anna myös levätä rauhassa,

läpi pitkän, pimeän yötä.

Kuuntele korvia, katso silmiin,

sieltä luottamus hiljaa heijastuu,

kun huolehdit hevosesta sydämellä,

sen kanssa yhteinen taival taipuu.

(Tekijä tuntematon)

Miehiä kloonaukseen

Maanantai 7.10.2019 - Pirkko Jurvelin

Miehiä kloonaukseen

Olin ystäväni kanssa syömässä kiinalaisessa ravintolassa, ja kun oli vielä kaiken lisäksi pyhäpäivä ja espanjalaisittain muutenkin hitaampi meno, niin meillähän oli aikaa jutella. Muun juttelun lomassa Lea kertoi minulle pariskunnasta, jonka olin tavannut ihan pikaisesti. Heillä oli kuulemma kaikkia muita huolia paitsi taloudellisia. Vaimon terveyden oli vienyt home niin, että hän oli joutunut opettelemaan elämisen ja olemisen ihan alusta alkaen. ”Nyt minä voin omistautua hoitamaan vaimoani”, oli mies sanonut ystävälleni.

- Kuulit varmasti väärin, minä väitin. - Sanoiko mies todellakin niin?

Kun Lea vakuutti näin olevan, minä tuumasin, että tuollaisia miehiä pitäisi voida kloonata. Nauroimme makeasti, ja kloonaus -jutusta tuli meille yhteinen vitsi.

Me molemmat tunnemme täällä miellyttävän avioparin, enkä ole voinut olla huomaamatta, että vaimo on näkövammainen. Nyt kuulin, että hänellä on todettu myös muistisairaus. Lea oli jutellut aviomiehen kanssa ja osoittanut myötätuntonsa tilanteen johdosta: mieshän oli kovin kiinni vaimonsa hoitamisessa, ja toivottavasti hän sai apua, ettei uupuisi. Aviomies oli hymyillyt ja sanonut, ettei hän kokenut tilannetta lainkaan sellaisena kuin Lea siitä puhui, vaikkakin tosiasiat pitivät paikkansa. Miehen mielestä he elivät hyvää, rikasta arkea. Tämän kuullessani totesin ystävälleni, että siinä oli toinen mies kloonauslistallemme.

Tänään kävin juomassa nimipäiväkahvit seurakuntakeskuksessa ja samalla lainasin myös lukemista. Yritin houkutella Timoa valokuvamalliksi facebook -päivitystäni varten, mutta hän kieltäytyi jyrkästi. Käski ottaa kuvia paremmista ihmisistä (hän on entinen alkoholisti). Se kuva jäi sitten ottamatta, mutta oli mukava jutella muuten vain. Lähtiessäni kuulin sattumalta seuraavanlaisen keskustelun:

- Miten ihmeessä sinä pysyt niin hyvässä kunnossa? nainen tiedusteli mieheltä. Mies yskähteli vähän hämillään ja hymyili. Sitten hän kääntyi vieressään olevan vaimonsa puoleen ja sanoi:

- Kyllä se on tämän minun vaimoni ansiota. - Mieleeni tuli heti, että tuossa oli jo kolmas mies Lean ja minun kloonilistalle.

Nyt joku sanoo, että mitä ihmeellistä siinä on, jos mies huolehtii vaimostaan jopa niin, että se on hänen elämänsä tärkein tehtävä. Eihän sen suinkaan pitäisikään olla ihme, mutta minä olen joka tapauksessa joutunut toteamaan sen - pitkän elämänkokemuksen myötä -, että huolehtija ja omistautuja on yleensä nainen. Vai johtuuko tämä toteamus siitä, että naiset elävät tilastollisesti kauemmin ja terveempinä, joten he luonnostaan joutuvat hoitajan rooliin? Olipa niin tai näin, jään mielenkiinnolla odottamaan, täydentyykö kloonauslistani tulevaisuudessa. Millaisia kokemuksia sinulla, lukijani, on?