Jeesusta pelätään enemmän kuin paholaistaSunnuntai 1.11.2026 - Pirkko Jurvelin Jeesusta pelätään enemmän kuin paholaista Olemme viettäneet juuri pyhäinpäivää. Se on kristillinen juhla, jossa muistellaan edesmenneitä läheisiä, pyhimyksiä ja marttyyreja. Se on yhdistelmä kahdesta vanhasta kirkollisesta perinteestä: kaikkein pyhien päivästä (omistettu kristinuskon pyhimyksille ja marttyyreille) sekä kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä (eli päivä, jolloin muistetaan kaikkia kuolleita kristittyjä ja läheisiä). Hyvin monet haluavat juuri pyhäinpäivänä viedä kynttilän oman rakkaan edesmenneen haudalle. Seurakunnissa järjestetään jumalanpalveluksia, joiden aikana luetaan kaikki kyseisen seurakunnan jäsenet, jotka ovat kuolleet kuluneen vuoden aikana. Tuosta tavasta tulee mieleeni se pidempi ajanjakso, jonka vietin aikoinani tyttäreni kanssa Fuengirolassa. Kun suomalaisessa seurakunnassa kysyttiin, haluaisiko joku mainittavan kyseisen vuoden aikana menehtyneen omaisensa nimen, niin ilmoitin sisareni ja äitini nimet. He olivat kuolleet saman vuonna muutaman kuukauden välein. Oli liikuttavaa kuulla mainittavan heidän nimensä muistojumalanpalveluksessa Espanjassa. Halloween-juhlan syntymiseen on vaikuttanut kelttien samhain eli syksyn juhla, jolloin vainajien uskottiin olevan liikkeellä. Halloweenia on alun perin vietetty Skotlannissa ja Irlannissa, josta se on sitten siirtolaisten mukana kulkeutunut Yhdysvaltoihin. Siellä siitä on tullut merkittävä juhla etenkin lasten keskuudessa. Juhlan yleisiä tunnuksia ovat aaveet, noidat, vampyyrit, luurangot ja mustat kissat. Suomessa on aikoinaan hiukan samantyyppisesti vietetty kekriä sadonkorjuunjuhlana. Meillä halloweenia ei ole merkitty kalenteriin. Pyhäinpäivän perinteinen päivä on 1.11., mutta me suomalaisethan tapaamme juhlia aina aattoja eli edellistä päivää, ja niinpä esimerkiksi kynttilät on viety haudoille 31.10. Juhlia on ja uusia syntyy. On mukava, kun arkeen tulee välillä taukoja. Vaikka edesmenneiden muisteleminen onkin surullista, niin menneisyydestä löytyy myös hyviä muistoja ja tapahtumia, joita olemme saaneet kokea joskus aikoinaan heidän kanssaan, jotka nyt lepäävät hautausmaalla. Halloween on rantautunut maahamme ja kulttuuriimme tiedotusvälineiden kautta. Se alkaa olla jo luonnollinen osa koulujen ja päiväkotien syysohjelmistoa. Luterilainen kirkko ei ole asiaa juurikaan kommentoinut, mutta katolinen kirkko on arvostellut kyseisen juhlan pakanallisia piirteitä. Esimerkiksi Ranskassa kirkko on pelännyt, että halloween syrjäyttää pyhäinpäivän vieton. Suomessa kristinuskon esille tuominen etenkin kouluissa ja päiväkodeissa on viime vuosina saanut paljon negatiivista palstatilaa lehdissä. Kouluja on viety oikeuteen esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa lauluesityksessä on sattunut kuulumaan sana ”Jeesus” tai ”Jumala”. Ihmisten yliherkkyys kristinuskoa kohtaan on outoa, kun samanaikaisesti pakanuskonto kaikenlaisine luurankoineen ja paholaisineen saa olla näkyvästi esillä. Mieleen tulee kuitenkin väkisinkin se, että paholaisen näkeminen saattaa aiheuttaa lapselle pelkotiloja paljon enemmän kuin Jeesus-sana joululaulussa. Miksi ihmiset (varsinkin täällä Suomessa) ovat yliherkkiä kristinuskoa kohtaan? Jos olisin taipuvainen uskomaan salaliittoteorioihin, niin väittäisin, että tällaisen käyttäytymisen takana on liikehdintä, joka ajaa kristinuskon poistamista ja kieltämistä koko maasta. No, en oikein usko salaliittoteorioihin, mutta jos joskus jotain tällaista tulee ilmi, niin en ihmettele ollenkaan. Miten saamme Suomen pysymään suomalaisena, oman kulttuurin ylpeänä kannattajana? Pysymällä lujina. Miettimällä, miksi jotakin asiaa yritetään väkisin tuoda maahamme. Mikä on asian perimmäinen tarkoitus? Yksi tarkoitus on luonnollisesti kaupallisuus, halloween- krääsä täyttää kauppojen hyllyt lokakuun lopulla, mutta onko se ainoa tarkoitus? Herätys! |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Halloween, pyhäinpäivä, Jeesus, paholainen |
