Hei, Vladimir!

Keskiviikko 14.9.2022 - Pirkko Jurvelin

Hei, Vladimir!

Aloin kirjoittaa sinulle oikein paperikirjettä, kun en mistään löytänyt sähköpostiosoitettasi tai muita yhteystietoja. Toivon, että kirje tavoittaa sinut Kremlin osoitteella.

Meillä oli täällä eilen kolme sukupolvea juomassa iltateetä. Juteltiin kaikesta mahdollisesta, mutta lopulta keskustelu päätyi tietenkin Ukrainan sotaan ja Venäjään, kuinkas muuten. Tyttäreni, keskimmäisen sukupolven edustaja, puuskahti, että hän on koko ikänsä pelännyt Venäjää. Yläasteen historian opettajakin pelotteli Venäjän vaarallisuudella ja arvaamattomuudella, mutta nyt sitten Venäjä menee ja häviää sodan Ukrainalle! Koko vuosien kestänyt pelko on ollut aivan turha! Tytärtä kismitti koko juttu. Ei siis se, että Venäjä on hävinnyt tämän sodan, vaan se, että nuoria on peloteltu aivan turhaan.

Niinhän tässä nyt näyttää käyvän, että suunnitelmat suurin piirtein koko maailman kattavasta Äiti-Venäjästä osoittautuvat tyhjäksi puheeksi ja turhiksi haaveiksi. Cicero sanoi parituhatta vuotta sitten, että ”jokainen ihminen on erehtyväinen, mutta vain tyhmä pitää kiinni erehdyksestään”. Tuo on viisas sanonta, joka koskee meitä jokaista, myös sinua, Vladimir.

Ymmärrän kyllä, ettei luovuttaminen ole sinun juttusi, koska se tarkoittaa samalla maineen ja kasvojen menettämistä. Senpä vuoksi sama tytär, joka päivitteli Venäjän tappiota, pohti myös, olisiko itsemurha ainoa ”kunniallinen” tapa, jolla Putin saattaisi selvitä tästä häpeällisestä tilanteesta.

Nyt haluan kuitenkin antaa sinulle neuvon: Vladimir, älä tee itsemurhaa! Muistathan, että esimerkiksi Hitler päätyi tähän ratkaisuun poterossaan, mutta tekikö se miehestä yhtään sen kunniakkaampaa? Ei todellakaan. Jos ihminen olisi astia, niin Hitler olisi koko maailman sylkykuppi. Oman käden kautta tapahtuva kuolema ei tee rikollisesta hyvää ihmistä.

Minulla on sinulle kuitenkin tarjota ehdotus, vaikkakin esitän sen hyvin aralla sydämellä. Olet esiintynyt paljon Venäjän ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien pappien ja piispojen kanssa, onpa sinulla siinä joukossa joku suosikkikin. En tiedä, onko sinussa jokin herkkä kohta, joka kaipaa kirkon sanomaa, vai onko jumalanpalveluksissa mukana olo pelkkää politiikkaa. Mikäli tunnet aidosti ja oikeasti, että uskonto pystyy tarjoamaan sinulle jotakin, mitä maailma ei voi antaa, niin lopeta sota, pyydä anteeksi kaikilta osapuolilta ja vetäydy pois tästä maailmasta kirkon suojiin.

Sinulla on Laatokan Valamon luostarisaarella kuulemma ihan oma datsa eli huvila. Se on varmasti sisustettu ylellisesti, ja onhan siihen viereen tehty myös helikopterin laskeutumispaikka. Älä kuitenkaan mene omaan huvilaasi, vaan Valamon vieressä olevalle pienelle Pyhityssaarelle, joka on ankarimman mahdollisen kilvoittelun paikka, ja jonne pääseminen on jo suuri etuoikeus (kyllä sinulle varmasti sieltä löytyy oma skiitta). - Sivuhuomautuksena mainittakoon, että myös marsalkka Mannerheim on käynyt siellä rukoilemassa erakon kanssa.

Olet tottunut siihen, että ympärilläsi pyörii koko ajan paljon ihmisiä, ja erakon elämä voi tuntua aluksi vaikealta, mutta uskon, että kun ymmärryksesi kasvaa erakkomunkkien opetuksessa, niin lopulta koet olevasi oikeassa paikassa. Voit unohtaa maailmallisen kilvoittelun eli Venäjän suurvalta-aatteen kokonaan, ja keskittää ajatuksesi tuonpuoleisiin.

Mikäli tämä ystävällinen ehdotus ei sinua kuitenkaan kiinnosta, niin pyydän sinua olemaan varovainen, Vladimir. Olen huomannut, että tärkeiden venäläismiesten tasapainoaisti ei ole kovin hyvä. Heitä putoilee ikkunoista, parvekkeilta ja veneistä. Katso, mihin astut.

Tässä kohden minun tulisi päättää kirjeeni kaikenlaisiin hyviin toivotuksiin, mutta en oikein koe sitä tilanteeseen sopivana. Esimerkiksi toivotus ”pitkää ikää”saattaisi kuulostaa kovin teennäiseltä. Siispä pelkästään allekirjoitan viestini, laitan kirjekuoreen ja lähetän Kremliin. Pirkko

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vladimir Putin, Valamo, kilvoitus

Vladimir Putin, Venäjän ortodoksikirkon oma poika

Lauantai 26.2.2022 - Pirkko Jurvelin

Vladimir Putin, Venäjän ortodoksikirkon oma poika

Neuvosto-Venäjän historiassa on ortodoksisen kirkon merkitys vaihdellut aina kunkin aikakauden poliittisen tilanteen ja poliitikkojen intressien mukaan. 1900-luvun alussa hallitsijan siteet kirkkoon olivat voimakkaat, ja tsaari oli sekä Venäjän keisarikunnan että kirkon ylin hallitsija. Kommunismin tultua ”valtauskonnoksi” kirkon valta väheni, sillä marxismin oppien mukaan kristillinen uskonto oli oopiumia kansalle ja taikauskoa. 1920-luvulta lähtien kirkko koki valtion taholta suoranaista vainoa.

Vasta 1980-luvun lopulla ortodoksisen kirkon tilanne alkoi parantua, kun Mihail Gorbatsov lopetti vainot, ja viimein 2010-luvulla sen suhteet valtioon rupesivat vahvistumaan, sillä tuolloin Vladimir Putin alkoi hakea tukea ja tukijoita omalle vallalleen kirkon piiristä. Jumalanpalvelukseen osallistuva, tuohuksia sytyttävä ja ikonia suuteleva mies sai osakseen tavallisen kansan sympatiat ja luottamuksen ja auttoi unohtamaan tämän KGB-menneisyyden. Tänä päivänä Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill on Putinin läheinen liittolainen. Kumpikin osapuoli on hyötynyt tilanteesta, sillä uskonnonopetuksesta on tehty koulussa pakollista (!), ja esimerkiksi yleinen suhtautuminen homouteen ja homopareihin on kirkon opin mukaisesti hyvin karsasta. Patriarkka Kirill on myös henkilökohtaisesti netonnut läheisistä suhteistaan Putiniin. Sen osoituksena pidetään esimerkiksi miehen ranteessa vilahdellutta 30 000 euroa maksanutta kelloa sekä muutoinkin kirkon miehelle epäsovinnaista ylellistä elämäntapaa luksusjahteineen ja -huviloineen.

Miten tähän on tultu? Miksi Venäjän diktaattori veljeilee kirkon kanssa, vaikka sen oppi on kommunistisen aatteen mukaan oopiumia kansalle? Olen ollut monena kesänä vapaaehtoistöissä Suomen Valamossa oppaan tehtävissä. Luostarissa olen tavannut paljon turisteja ja tietysti kuullut mielenkiintoisia juttuja. Esittelin kerran turistiryhmälle vanhassa kirkossa ollutta maalausta, johon on kuvattu Laatokan Valamon saari erilaisine rakennuksineen noin sata vuotta sitten. Eräs ryhmässä mukana ollut henkilö rupesi kertomaan, kuinka nykyisin tällä luostarisaarella sijaitsee myös Putinin datsa eli kesähuvila. Kyseinen paikka on tietysti tarkoin vartioitu, ja siihen kuuluu myös pieni lentokenttä, jonne helikopteri voi laskeutua. Juttu kuulosti uskottavalta, kun tietää Putinin lämpimät suhteet Venäjän ortodoksisen kirkon nykyiseen johtajaan.

Putin on kuitenkin sen ikäinen mies, että hän on syntynyt ja elänyt vahvan kommunismin aikana. Mistä hän olisi saanut uskonnollisia virikkeitä? Joku (edelleen Valamon turistijoukosta) tiesi kertoa, että Vladimirin mummo oli ollut hurskas ortodoksi, ja että poika olisi hänen mukanaan päässyt tutustumaan kirkkoon ja sen oppiin. Joidenkin selitysten mukaan Vladimirin äiti olisi kastattanut pojan salaa. Aika haettuja spekulaatioita molemmat, sillä esimerkiksi Vladimir-pojan äidistäkään ei ole olemassa varmaa tietoa, ainoastaan aikamoinen määrä huhuja ja pimitettyä totuutta.

Kun Neuvostoliitto hajosi, kirkko alkoi siunata aseita ja armeijan joukkoja. 23.2.2022 julkaistiin Venäjän patriarkan lausumat onnittelut maan presidentille ”isänmaan puolustajien päivänä”, joka on Venäjän asevoimien vuosipäivä. Lausumassaan Kirill myötäilee Putinin ajatuksia kertomalla, että venäjän ortodoksinen kirkko on aina ”pyrkinyt antamaan merkittävän panoksen maanmiestensä isänmaalliseen kasvatukseen”.Tutkijoiden mukaan Kirillin käyttämä ilmaisu ”isänmaan puolustaminen” on tyypillistä Putinin ja putinistien käyttämää retoriikkaa, jolla vältetään sota-sanan käyttöä.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan samainen patriarkka Kirill julkaisi seuraavanlaisen tiedotteen: ”Syvällä ja sydämestä tulevalla tuskalla näen tapahtumien aiheuttaman ihmisten kärsimyksen. Koko Venäjän patriarkkana ja kirkon päämiehenä, jonka lauma on Venäjällä, Ukrainassa ja muissa maissa, tunnen syvää myötätuntoa kaikkia niitä kohtaan, joita kärsimys on koskettanut.” Kirill kehottaa myös osapuolia välttämään aiheuttamasta siviiliuhreja ja kehottaa ihmisiä rukoilemaan. Hän siis tuntee myötätuntoa, mutta vieläkään hän ei voi käyttää sellaisia sanoja kuin ”sota” tai ”hyökkäys”.

Kun tämä sota loppuu, – ennemmin tai myöhemmin – Putin löydetään bunkkeristaan, jossa hän odottaa kohtaloaan kuten Hitler aikoinaan. Yksinäinen vanha mies, jolla ei ole enää mitään menetettävää. En usko, että edes Venäjän ortodoksisen kirkon päämies haluaa enää olla tuossa vaiheessa tukemassa joukkomurhan aloittanutta miestä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vladimir Putin, Venäjän ortodoksinen kirkko