Suvaitsevainen Maija

Torstai 1.11.2018 - Pirkko Jurvelin

                  Suvaitsevainen Maija

 

Maija on aikaansaava ihminen. Päivätyönsä ja perheen hoitamisen lisäksi hän osallistuu monenlaiseen vapaaehtoistoimintaan. Kun Maijalle soitettiin, että vaalitilaisuuden tarjoilusta puuttui gluteeniton kakku, hän kiikutti sellaisen paikalle lämpimänä tuota pikaa .

Tutustuin Maijaan lähemmin eräässä tilaisuudessa, jossa satuimme istumaan vierekkäin kahvipöydässä. Keskustelu virisi nopeasti, – tai oikeastaan Maija viritti keskustelun, minä olin lähinnä kuuntelijan roolissa – ja puolituntinen mennä hurahti jutellessa. Minä opin paljon Maijasta ja varsinkin hänen periaatteistaan.

”Minä olen hirveän suvaitsevainen, ehkä jonkun mielestä liikaakin. Minun mielestäni meillä on vielä paljon parannettavaa naisten oikeuksien suhteen. Abortin pitäisi olla vapaa, naisella on oikeus omaan ruumiiseensa, ja onhan lapsellakin oikeus syntyä tähän maailmaan toivottuna eikä jonkinlaisena vahinkona”, Maija aloitti.

”Eikö lapsella tulisi olla oikeus elää?” minä uskalsin mutista vaisusti: Maijan mulkaisu sai minut vaikenemaan.

”Minun mielestäni kaikenlainen uskonnon tuputtaminen pitäisi kieltää ihan joka paikassa. Uskonto kahlitsee ihmisiä, estää elämästä ja toteuttamasta omia mahdollisuuksiaan”, Maija jatkoi kiivaasti.

”Mutta Suomessahan on uskonnonvapaus. Se tarkoittaa mielestäni sitä, että ihmisillä on oltava oikeus harjoittaa omaa uskontoaan. Hyvin monelle usko antaa turvaa ja voimaa.”

Maija katsoi minua säälivästi: ”Tietysti on uskonnonvapaus, mutta uskonnon harjoittamisen pitäisi tapahtua niin, ettei kukaan ulkopuolinen siitä häiriinny. Ajattele nyt tuota kirkonkellojen jatkuvaa moukunaa, ja lehdet ovat kesäisin täynnä kaiken maailman kesäseurauutisia. Minusta se on tuputusta.”

”Meillä on vapaa lehdistö, kirjoitetaanhan myös murhista ja liikenneonnettomuuksista, eivät kai ne ole kovin rakentavia asioita, vai?” yritin hiukan panna kapuloita Maijan suvaitsevaisiin rattaisiin.

Maija ei antanut kommenttini häiritä itseään. ”Minun mielestäni kielestä pitäisi poistaa kokonaan tyttö- ja poika- sanat, niin ja myös mies- ja nainen- termit. Tarkoitan siis kaikkia niitä sanoja, jotka antavat viitteitä henkilön sukupuolesta, koska emmehän me voi koskaan olla varmoja, miten joku itsensä kokee.”

Nyt minua alkoi jo ärtymyksen sijasta huvittaa: ”Olet täysin oikeassa. Ensi jouluna meille ei tule enää joulupukkia, vaan jouluhenkilö.” Kiitin Maijaa juttuseurasta ja poistuin nopeasti takavasemmalle.

Jälleen kerran huomasin, että henkilö, joka esittelee itsensä ”suvaitsevaisena”, on suvaitsevainen niin kauan kuin joku on samaa mieltä hänen kanssaan. Se, joka on eri mieltä, on ennakkoluuloinen ja ahdasmielinen. Minä en usko suvaitsevaisuuteen, jos se tarkoittaa samaa mieltä olemista, enkä minä usko suvaitsevaisuuteen, jos se tarkoittaa sitä, että enemmistön pitää myöntyä äänekkään vähemmistön mielipiteisiin. Minä haluan olla ahdasmielinen tietyissä asioissa ja usein olen huomannut, että meitä ahdasmielisiä ja rajoittuneita on suuri, hiljainen enemmistö.

 

                                              

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: suvaitsevainen, ennakkoluuloton, ahdasmielinen, mielipide