Sinustako bloggari?

Sunnuntai 21.4.2019 - Pirkko Jurvelin

Sinustako bloggari?

Wikipedian mukaan blogi on verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai useampi henkilö tuottaa sisältöä enemmän tai vähemmän säännöllisesti, niin että uudet tekstit, videot, diat tai muu sisältö ovat helposti löydettävissä. Blogin kirjoittaja on bloggari, bloggaaja tai blogisti. Sana blogi on lainattu englannin kielestä, jossa ”blog” on typistymä sanasta ”weblog” eli verkkoloki.

Bloggaaminen on usein harrastuksenomaista, mutta se voi olla myös elinkeino. Politiikan ja liike-elämän piirissä bloggaaminen on yksi tärkeä tapa pysyä esillä. Haeskelin verkosta erilaisia blogeja ja törmäsin pari vuotta vanhaan listaan, jossa lueteltiin Suomen suosituimmat blogit. Aiheiden kirjo oli päätä huimaava, tässä pieni näyttö: Lifestyle, sisustus, ruoka, perhe, kauneus, muoti, käsityö, matka, terveys, treeni, ihmissuhde, lemmikki, rakentaminen ja remontointi, puutarha, taide...

Miksi minä bloggaan? Vajaa kymmenen vuotta sitten petyin pahemman kerran (enää en), kun mielestäni ansiokasta käsikirjoitustani ei julkaistu. Halusin tekstin kuitenkin näkyviin, ja aloin julkaista siitä osia blogissa nimeltä ”Lahjavuodet”. Vuosien kuluessa sen sisältö muuttui kovastikin. Kun asuin pidemmän ajan Fuengirolassa, oli blogi mukava tapa kertoa perheelleni ja ystävilleni, mitä kaikkea hienoa ja erilaista olen Espanjassa saanut kokea.

Nykyinen bloggaamiseni alkoi siitä yksinkertaisesta syystä, että kotisivuni antoivat siihen hyvän mahdollisuuden. Aluksi (ja osittain yhä vieläkin) pysyttelin aiheissani aika lailla kirjoittamisen ja kirjojen parissa, mutta nykyisin näyttää siltä, että mieli haluaa tuottaa juttua laidasta laitaan. Minun kohdallani on myös niin, että koska romaanin kirjoittaminen on pitkäjänteistä työtä, jonka tulos on valmis parhaassa tapauksessa vuoden päästä siitä, kun olen kirjoittanut koneelleni ensimmäiset sanat, niin tähän saumaan bloggaaminen sopii hyvin: Saan tekstini ja ajatukseni esiin hyvin lyhyessä ajassa.

Haluaisitko sinä blogata? Tai haluaisitko saada edes yhden tekstin julkisuuteen? Onko sinulla jotakin tärkeää sanottavaa? Eikö sinulla ole mitään sanottavaa, mutta olisi mukava kokeilla jotakin uutta? Haluaisitko olla minun vierasbloggarini yhden tai useamman tekstin verran? Tervetuloa! Kun puhuin lapsilleni tästä mahdollisuudesta (eivät kovin innostuneet), totesi yksi tytöistäni:” No, minä voisin kirjoittaa siitä, kuinka eskarilainen opettaa 3-vuotiasta lukemaan.” Hieno aihe minun mielestäni!

Voit laittaa minulle tekstin sähköpostiini osoitteeseen: pirkko.jurvelin@gmail.com. Myös paperiversio on sopivaa tavaraa. Jos innostut asiasta vähän myöhemmin, niin ovet ovat auki! Tervetuloa bloggaamaan!

Suvaitsevainen Maija

Torstai 1.11.2018 - Pirkko Jurvelin

                  Suvaitsevainen Maija

Maija on aikaansaava ihminen. Päivätyönsä ja perheen hoitamisen lisäksi hän osallistuu monenlaiseen vapaaehtoistoimintaan. Kun Maijalle soitettiin, että vaalitilaisuuden tarjoilusta puuttui gluteeniton kakku, hän kiikutti sellaisen paikalle lämpimänä tuota pikaa .

Tutustuin Maijaan lähemmin eräässä tilaisuudessa, jossa satuimme istumaan vierekkäin kahvipöydässä. Keskustelu virisi nopeasti, – tai oikeastaan Maija viritti keskustelun, minä olin lähinnä kuuntelijan roolissa – ja puolituntinen mennä hurahti jutellessa. Minä opin paljon Maijasta ja varsinkin hänen periaatteistaan.

”Minä olen hirveän suvaitsevainen, ehkä jonkun mielestä liikaakin. Minun mielestäni meillä on vielä paljon parannettavaa naisten oikeuksien suhteen. Abortin pitäisi olla vapaa, naisella on oikeus omaan ruumiiseensa, ja onhan lapsellakin oikeus syntyä tähän maailmaan toivottuna eikä jonkinlaisena vahinkona”, Maija aloitti.

”Eikö lapsella tulisi olla oikeus elää?” minä uskalsin mutista vaisusti: Maijan mulkaisu sai minut vaikenemaan.

”Minun mielestäni kaikenlainen uskonnon tuputtaminen pitäisi kieltää ihan joka paikassa. Uskonto kahlitsee ihmisiä, estää elämästä ja toteuttamasta omia mahdollisuuksiaan”, Maija jatkoi kiivaasti.

”Mutta Suomessahan on uskonnonvapaus. Se tarkoittaa mielestäni sitä, että ihmisillä on oltava oikeus harjoittaa omaa uskontoaan. Hyvin monelle usko antaa turvaa ja voimaa.”

Maija katsoi minua säälivästi: ”Tietysti on uskonnonvapaus, mutta uskonnon harjoittamisen pitäisi tapahtua niin, ettei kukaan ulkopuolinen siitä häiriinny. Ajattele nyt tuota kirkonkellojen jatkuvaa moukunaa, ja lehdet ovat kesäisin täynnä kaiken maailman kesäseurauutisia. Minusta se on tuputusta.”

”Meillä on vapaa lehdistö, kirjoitetaanhan myös murhista ja liikenneonnettomuuksista, eivät kai ne ole kovin rakentavia asioita, vai?” yritin hiukan panna kapuloita Maijan suvaitsevaisiin rattaisiin.

Maija ei antanut kommenttini häiritä itseään. ”Minun mielestäni kielestä pitäisi poistaa kokonaan tyttö- ja poika- sanat, niin ja myös mies- ja nainen- termit. Tarkoitan siis kaikkia niitä sanoja, jotka antavat viitteitä henkilön sukupuolesta, koska emmehän me voi koskaan olla varmoja, miten joku itsensä kokee.”

Nyt minua alkoi jo ärtymyksen sijasta huvittaa: ”Olet täysin oikeassa. Ensi jouluna meille ei tule enää joulupukkia, vaan jouluhenkilö.” Kiitin Maijaa juttuseurasta ja poistuin nopeasti takavasemmalle.

Jälleen kerran huomasin, että henkilö, joka esittelee itsensä ”suvaitsevaisena”, on suvaitsevainen niin kauan kuin joku on samaa mieltä hänen kanssaan. Se, joka on eri mieltä, on ennakkoluuloinen ja ahdasmielinen. Minä en usko suvaitsevaisuuteen, jos se tarkoittaa samaa mieltä olemista, enkä minä usko suvaitsevaisuuteen, jos se tarkoittaa sitä, että enemmistön pitää myöntyä äänekkään vähemmistön mielipiteisiin. Minä haluan olla ahdasmielinen tietyissä asioissa ja usein olen huomannut, että meitä ahdasmielisiä ja rajoittuneita on suuri, hiljainen enemmistö.