YK:n ihmisoikeuksien julistus, mielipiteen vapaus

Maanantai 16.3.2026 - Pirkko Jurvelin

YK:n ihmisoikeudet lupaa: Minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni

TPS:n jääkiekkoilija Veli-Matti Savinaisen kieltäydyttyä käyttämästä Pride- teemaista lämmittelypaitaa joukkueen ottelussa some täyttyi raivokkaista puolesta ja vastaan- keskusteluista. Savinainen kertoi, ettei halunnut toimia ideologiansa vastaisesti, mikä ei suinkaan hiljentänyt keskustelua vaan suorastaan lietsoi sitä.

YK:n 19. artikla: ”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.” Näin meille luvataan, mutta tuo lupaus ei ilmeisesti ole kaikkien tiedossa.

Sen sijaan, että ihmiset keskustelisivat asioista rauhallisesti toinen toistaan kuunnellen, näyttää nykyään vallitsevan uusi tyyli: syyttäminen ja uhriutuminen. Avoimen keskustelun sijaan vastapuoli yritetään pakottaa muuttamaan oma mielipiteensä, vaikka se olisi enemmistön kanta. Häntä syyllistetään yleisen mielipiteen nimissä ja vaaditaan olemaan samaa mieltä kaikkien toisten kanssa. Tämä on outoa. Usein nämä vähemmistöä edustavat syyllistäjät yrittävät provosoida tilannetta sen sijaan, että keskustelijat istuisivat yhdessä alas latomaan rauhallisesti omia argumenttejaan.

Toisaalta joskus tuntuu, että provosointi, suuttuminen ja kiukkukohtaukset ovat harkittuja esityksiä, sillä niillä saadaan otsikoita ja aikaan keskustelua, jonka tarkoitus on mustamaalata henkilö, joka haluaa kaikessa rauhassa pitää oman mielipiteensä.

Luin juuri Mel Robbinsin kirjan ”Let them – teoria”, jonka kannessa luvattiin minun oppivan elämää mullistavan menetelmän, josta miljoonat puhuvat. Robbins on teoksen esittelyn mukaan maailmankuulu bestseller- kirjailija, jonka kirjoja on käännetty 60 kielelle. Ostin kirjan (koska lahjakortissa oli vielä varaa), luin ja huokailin suorastaan tympääntyneenä, sillä en löytänyt teoksesta mitään uutta. - Ajattelin kyllä, että ehkä amerikkalainen yhteiskunta poikkeaa niin paljon meidän suomalaisesta yhteiskunnastamme, että Robbinsin ajatukset ovat siellä uusia ja käänteentekeviä.

Joka tapauksessa: Let them = antaa heidän (oma suomennos: ihan sama, yks hailee, evvk) tarkoittaa sitä, ettei kenenkään tule takertua jonkun toisen henkilön tekemisiin ja sanomisiin, ne voi ohittaa ja jatkaa rauhassa omaa matkaa. Minulle tämä hieno oivallus on ollut jo kauan arkipäivää: Mitä tuosta! Antaa olla! Yks hailee! Eihän kaikkien tarvitse olla samaa mieltä minun kanssani, ei tietenkään. Sitä paitsi, saattaahan olla, että minäkin olen joskus väärässä – en kai?

”Antaa perheeni olla myöhässä kaikkialta.

Antaa ihmisten inhota kuvaa, jonka julkaisin somessa.

Antaa heidän jättää likaiset astiansa tiskialtaaseen.

Anna anopin arvostella lastenkasvatustani.

Antaa naapurin koiran haukkua joka päivä

Antaa sukulaisten päivitellä uravalintojani

Kaksi pientä sanaa – antaa toisten- muuttivat kaiken. Aivan kuin mikään ei olisi enää hetkauttanut minua ja olisin kummallisesti ollut kaiken yläpuolella. Lakkasin piittaamasta asioista, jotka aiemmin häiritsivät minua. En enää ärsyyntynyt ihmisistä samalla tavalla kuin aiemmin. Kireä otteeni elämästä alkoi höltyä. Työpaikan sattumukset, jotka aiemmin saivat stressitasoni ampaisemaan taivaisiin ja joista valitin iltaisin kotona, menivät nyt toisesta korvasta ulos…”

(Mel Robbins: Let Them - teoria)

Sinustako bloggari?

Sunnuntai 21.4.2019 - Pirkko Jurvelin

Sinustako bloggari?

Wikipedian mukaan blogi on verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai useampi henkilö tuottaa sisältöä enemmän tai vähemmän säännöllisesti, niin että uudet tekstit, videot, diat tai muu sisältö ovat helposti löydettävissä. Blogin kirjoittaja on bloggari, bloggaaja tai blogisti. Sana blogi on lainattu englannin kielestä, jossa ”blog” on typistymä sanasta ”weblog” eli verkkoloki.

Bloggaaminen on usein harrastuksenomaista, mutta se voi olla myös elinkeino. Politiikan ja liike-elämän piirissä bloggaaminen on yksi tärkeä tapa pysyä esillä. Haeskelin verkosta erilaisia blogeja ja törmäsin pari vuotta vanhaan listaan, jossa lueteltiin Suomen suosituimmat blogit. Aiheiden kirjo oli päätä huimaava, tässä pieni näyttö: Lifestyle, sisustus, ruoka, perhe, kauneus, muoti, käsityö, matka, terveys, treeni, ihmissuhde, lemmikki, rakentaminen ja remontointi, puutarha, taide...

Miksi minä bloggaan? Vajaa kymmenen vuotta sitten petyin pahemman kerran (enää en), kun mielestäni ansiokasta käsikirjoitustani ei julkaistu. Halusin tekstin kuitenkin näkyviin, ja aloin julkaista siitä osia blogissa nimeltä ”Lahjavuodet”. Vuosien kuluessa sen sisältö muuttui kovastikin. Kun asuin pidemmän ajan Fuengirolassa, oli blogi mukava tapa kertoa perheelleni ja ystävilleni, mitä kaikkea hienoa ja erilaista olen Espanjassa saanut kokea.

Nykyinen bloggaamiseni alkoi siitä yksinkertaisesta syystä, että kotisivuni antoivat siihen hyvän mahdollisuuden. Aluksi (ja osittain yhä vieläkin) pysyttelin aiheissani aika lailla kirjoittamisen ja kirjojen parissa, mutta nykyisin näyttää siltä, että mieli haluaa tuottaa juttua laidasta laitaan. Minun kohdallani on myös niin, että koska romaanin kirjoittaminen on pitkäjänteistä työtä, jonka tulos on valmis parhaassa tapauksessa vuoden päästä siitä, kun olen kirjoittanut koneelleni ensimmäiset sanat, niin tähän saumaan bloggaaminen sopii hyvin: Saan tekstini ja ajatukseni esiin hyvin lyhyessä ajassa.

Haluaisitko sinä blogata? Tai haluaisitko saada edes yhden tekstin julkisuuteen? Onko sinulla jotakin tärkeää sanottavaa? Eikö sinulla ole mitään sanottavaa, mutta olisi mukava kokeilla jotakin uutta? Haluaisitko olla minun vierasbloggarini yhden tai useamman tekstin verran? Tervetuloa! Kun puhuin lapsilleni tästä mahdollisuudesta (eivät kovin innostuneet), totesi yksi tytöistäni:” No, minä voisin kirjoittaa siitä, kuinka eskarilainen opettaa 3-vuotiasta lukemaan.” Hieno aihe minun mielestäni!

Voit laittaa minulle tekstin sähköpostiini osoitteeseen: pirkko.jurvelin@gmail.com. Myös paperiversio on sopivaa tavaraa. Jos innostut asiasta vähän myöhemmin, niin ovet ovat auki! Tervetuloa bloggaamaan!

Suvaitsevainen Maija

Torstai 1.11.2018 - Pirkko Jurvelin

                  Suvaitsevainen Maija

Maija on aikaansaava ihminen. Päivätyönsä ja perheen hoitamisen lisäksi hän osallistuu monenlaiseen vapaaehtoistoimintaan. Kun Maijalle soitettiin, että vaalitilaisuuden tarjoilusta puuttui gluteeniton kakku, hän kiikutti sellaisen paikalle lämpimänä tuota pikaa .

Tutustuin Maijaan lähemmin eräässä tilaisuudessa, jossa satuimme istumaan vierekkäin kahvipöydässä. Keskustelu virisi nopeasti, – tai oikeastaan Maija viritti keskustelun, minä olin lähinnä kuuntelijan roolissa – ja puolituntinen mennä hurahti jutellessa. Minä opin paljon Maijasta ja varsinkin hänen periaatteistaan.

”Minä olen hirveän suvaitsevainen, ehkä jonkun mielestä liikaakin. Minun mielestäni meillä on vielä paljon parannettavaa naisten oikeuksien suhteen. Abortin pitäisi olla vapaa, naisella on oikeus omaan ruumiiseensa, ja onhan lapsellakin oikeus syntyä tähän maailmaan toivottuna eikä jonkinlaisena vahinkona”, Maija aloitti.

”Eikö lapsella tulisi olla oikeus elää?” minä uskalsin mutista vaisusti: Maijan mulkaisu sai minut vaikenemaan.

”Minun mielestäni kaikenlainen uskonnon tuputtaminen pitäisi kieltää ihan joka paikassa. Uskonto kahlitsee ihmisiä, estää elämästä ja toteuttamasta omia mahdollisuuksiaan”, Maija jatkoi kiivaasti.

”Mutta Suomessahan on uskonnonvapaus. Se tarkoittaa mielestäni sitä, että ihmisillä on oltava oikeus harjoittaa omaa uskontoaan. Hyvin monelle usko antaa turvaa ja voimaa.”

Maija katsoi minua säälivästi: ”Tietysti on uskonnonvapaus, mutta uskonnon harjoittamisen pitäisi tapahtua niin, ettei kukaan ulkopuolinen siitä häiriinny. Ajattele nyt tuota kirkonkellojen jatkuvaa moukunaa, ja lehdet ovat kesäisin täynnä kaiken maailman kesäseurauutisia. Minusta se on tuputusta.”

”Meillä on vapaa lehdistö, kirjoitetaanhan myös murhista ja liikenneonnettomuuksista, eivät kai ne ole kovin rakentavia asioita, vai?” yritin hiukan panna kapuloita Maijan suvaitsevaisiin rattaisiin.

Maija ei antanut kommenttini häiritä itseään. ”Minun mielestäni kielestä pitäisi poistaa kokonaan tyttö- ja poika- sanat, niin ja myös mies- ja nainen- termit. Tarkoitan siis kaikkia niitä sanoja, jotka antavat viitteitä henkilön sukupuolesta, koska emmehän me voi koskaan olla varmoja, miten joku itsensä kokee.”

Nyt minua alkoi jo ärtymyksen sijasta huvittaa: ”Olet täysin oikeassa. Ensi jouluna meille ei tule enää joulupukkia, vaan jouluhenkilö.” Kiitin Maijaa juttuseurasta ja poistuin nopeasti takavasemmalle.

Jälleen kerran huomasin, että henkilö, joka esittelee itsensä ”suvaitsevaisena”, on suvaitsevainen niin kauan kuin joku on samaa mieltä hänen kanssaan. Se, joka on eri mieltä, on ennakkoluuloinen ja ahdasmielinen. Minä en usko suvaitsevaisuuteen, jos se tarkoittaa samaa mieltä olemista, enkä minä usko suvaitsevaisuuteen, jos se tarkoittaa sitä, että enemmistön pitää myöntyä äänekkään vähemmistön mielipiteisiin. Minä haluan olla ahdasmielinen tietyissä asioissa ja usein olen huomannut, että meitä ahdasmielisiä ja rajoittuneita on suuri, hiljainen enemmistö.