Joku tekee ostopäätökset puolestammeLauantai 17.10.2026 - Pirkko Jurvelin Joku tekee ostopäätökset puolestamme Oulussa pidettiin kolmannet kirjamessut, ja yleisömäärä oli niin valtava, etteivät läheskään kaikki halukkaat päässeet kuulemaan niitä mielenkiintoisia haastatteluja, joita oli tarjolla. Sanomalehti Kaleva halusi tehdä artikkelin paikallisista tietokirjailijoista, ja minä olin noiden neljän kutsutun joukossa. Meillä oli leppoisa keskustelutuokio, ja lehdessä olevassa haastattelussa oli myös runsaasti kuvia. Hyvä juttu! Mieleeni jäi tuosta yhteisestä ajatustenvaihdosta tapaus, jonka eräs kirjailijaporukastamme kertoi. Hän oli ottanut mukaansa nipun teoksiaan ja lähtenyt markkinoimaan niitä paikallisiin kirjakauppoihin ajatellen, että oululainen kirjallisuus saattaisi kiinnostaa oululaisia lukijoita. Täällä Oulussa Suomalainen on aika lailla se taho, joka hallitsee kirjakauppabisnestä. Kirjailija kertoi meille, ettei hänen teoksiaan otettu missään vastaan, vaikka olisi todellakin luullut, että paikallinen tekijä kiinnostaisi ostajia. Tästä aiheesta keskustelimmekin sitten pidempään: Kuka tekee ostopäätökset ja millä perusteella? Kanssakirjailijan innoittamana lähetin paikalliseen Suomalaiseen sähköpostin. Kerroin viimeisimmästä tietoteoksestani (”Elä kauemmin – Elä terveemmin, Tutkimusmatkoja luostarimaailmaan”) ja kysyin, haluaisivatko he ottaa minun – oululaisen kirjoittajan - tekemän teoksen myyntiin. Tähän päivään mennessä ei ole vastausta tullut, ei edes kohteliasta kieltoa. Ilmeisesti on niin, että ketjuliikkeet tekevät ostopäätökset ja hankinnat jossakin pääkaupunkiseudulla, eikä täällä Helsingin keskustan ulkopuolella töitä tekevillä ole mitään oikeutta muuttaa asioita. Harmittaa, sillä mielestäni varsinkin kirjakaupoissa saisi persoonallisuus ja paikkakuntalaisuus näkyä. Sama juttu on tietysti myös muissa ketjuliikkeissä. Jos haluat syödä tiettyä jogurttia tai käyttää määrättyä shampoota, sinun on useimmiten haettava juuri se ketju, joka on jostakin syystä ottanut kyseisen tuotteen myyntivalikoimaansa. Toinen kysymys onkin sitten se, että miksi juuri tämä ketju suosii tätä tuotetta? Miten yritys saa myytyä omia tuotteitaan kyseiselle ketjulle? Toivottavasti joku tekee tutkimuksen asiasta, ehkä niitä on jo tehtykin. Me asiakkaat olemme tässä suhteessa huonossa jamassa, jos ja kun meitä ei kuunnella. Juoksemme kaupasta toiseen, kun haluamme saada juuri sen oman shampoon (tai tilaamme netistä kuten minäkin teen). Toki on olemassa kauppoja ja kauppiaita, joita kiinnostaa katsella avarammin ympärilleen. Tässä meidän lähellämme on pieni K-kauppa, ja kun valitin tyttärelleni, ettei sieltä saa tiettyä tuotetta, niin hän otti esiin puhelimensa, näppäili sitä aikansa ja sanoi, että kaupan sivulle voi tehdä hankintaehdotuksen. Teimme sen. Meninpä sitten kauppaan katsomaan, josko ehdottamani tuote oli tullut. Olihan se ja myös heti loppunut. Eli tästä uudesta myyntituotteesta oli tullut nopeasti hyvin suosittu, ja mahdollisesti kauppias ei ollut aikaisemmin edes tiennyt kyseisen tuotteen olemassaoloa. Ai, että mikä tuote? No, sellainen popcorn, jossa on päällä sulatettua karamellia. Ei, en osta niitä enää, koska syön pussin kerralla tyhjäksi. Toki tämä ilmiö ”meillä myydään vain tietyn valmistajan tuotteita” on maailmanlaajuinen juttu, ja niinpä me kuluttajat kiertelemmekin sitten kaupasta toiseen hakemassa niitä omia suosikeitamme. Tai siirrymme verkkokauppaan, mikäli toisaalta saattaa helpottaa ostohankintoja, toisaalta taas ei. Tavaroiden kuljettamiseen ympäri maata ja maailmaa liittyvät ilmasto- ja muut ongelmat ovatkin sitten jo toinen juttu, johon en tällä kertaa puutu. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjamessut, teos, myynti |
Vegaaninen kanakastikeMaanantai 5.4.2021 - Pirkko Jurvelin Vegaaninen kanakastike Lueskelin mainoslehteä, jossa oli ruokareseptejä, helppoja ja nopeita. Tarjolla oli myös vegaanisen kanakastikkeen ohje. Siis vegaaninen kanakastike? Vegaaninen=ei sisällä tuotteita eläinkunnasta, kana=lintu, eläin. Ohjeen mukaan kastikkeeseen piti laittaa yksi paketti The Vegetarian Butcher Chickened out chunks-soijapaloja, mikä nimike kääntyy käännösohjelman mukaan suurin piirtein seuraavasti: vegaanisen teurastajan kananpaloja, tai siis jotain tuonne päin. Tämä asia vaikutti aika oudolta, joten jatkoin googlaamista. Vegaani=henkilö, joka ei syö mitään eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita kuten lihaa, kalaa, kananmunia, maitotuotteita ja niiden johdannaisia. Vegetaristi=kasvissyöjä, mutta hänen ruokavalioonsa saattaa kuulua myös maitotuotteita, munia, kalaa jne. Eläinkunnasta peräisin olevien tuotteiden poistaminen ruokavaliosta johtuu eettisistä (eläinten tarhaaminen ja tappaminen) ja ympäristönsuojeluun liittyvistä (ilmastonmuutos) syistä. Ainakin nämä seikat yleensä tulevat esiin, kun haastatellaan kasvisruokavalion valinneita henkilöitä. Jatkoin tiedon hakemista ja löysin esimerkiksi seuraavanlaisia vegaanisia valmistuotteita: kasvisburgerpihvit, kasvisnuggetit, kasvisgrillimakkara, Bratwurst, erilaiset wingsit, monenlaiset pyörykät, juusto ja maito. Vaihtoehtoja löytyy todella paljon, eivätkä tuotteiden hinnat tuntuneet kovin korkeilta ainakaan minusta, joka keliaakikkona joudun kauhistelemaan gluteenittomien leipien ja leivonnaisten sekä muidenkin tuotteiden hintoja. Huh! Ainoa asia, joka minua tässä tapauksessa nyt häiritsee, on se, että niille henkilöille, jotka eivät halua syödä lihaa, markkinoidaan ruokaa sellaisella mielikuvalla, mikä liittyy lihaan. Miksi ihmeessä? Kun vegaaneja on haastateltu, he ovat yleensä olleet sitä mieltä, että tällainen mielikuvamarkkinointi on ihan ok. Minusta tämä on kummallista ja hämäävää. Vegaaninen kanakastike ei ole kanakastiketta, koska siinä ei ole kanaa. Se on – no, vaikkapa soijapalakastiketta (mutta kukapa sellaista haluaisi syödä?). Toisaalta näissä haastatteluissa on käynyt ilmi myös se seikka, että useimmat vegaanit pitävät lihan mausta, vaikka ovat eettisistä syistä jättäneet sen pois ruokavaliostaan. Markkinoilla on olemassa sähkötupakka, joka ei sisällä tupakkaa. Tämä – todella vaaralliseksi osoittautunut tuote – on luotu helpottamaan tupakoinnista luopumista tai korvaamaan tupakointi kokonaan. On myös olemassa alkoholitonta viiniä ja olutta, mutta nyt minun täytyy myöntää, etten tiedä, käyttävätkö esimerkiksi AA:ssa käyvät henkilöt näitä tuotteita, vai haluavatko he luopua kokonaan myös siitä mielikuvasta, jonka alkoholittomankin viinin juominen voisi aiheuttaa. Mutta tuo mielikuvamarkkinointi iskee inhimillisyyden ytimeen: Sinun ei tarvitse luopua mistään, mistä pidät. EU:ssa neuvotellaan parhaillaan siitä, että erilaisten lihaa tarkoittavien sanojen ja ilmaisujen käyttäminen vegaanisen ruuan yhteydessä kiellettäisiin. Tämä kuulostaa sangen järkevältä, vaikka toisaalta on huvittavaa, että moisen asian kieltämiseen tarvitaan koko EU:n apua. No, jäsenmaita on paljon, ruokabisnes pyörittää vegenakkeja ja muuta lihaisan kuuloista kasvisruokaa lukemattoman monen tehtaan voimalla, joten tuskinpa mitään päätöksiä on odotettavissa ihan lähitulevaisuudessa. Tiesitkö muuten, että tehdastekoiset kasvisruuat sisältävät huomattavan paljon sokeria, suolaa ja rasvaa? Pitäähän se maku jostakin saada. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vegaani, vegetaristi, mielikuva, myynti |
