Valoa kohti!

Sunnuntai 5.4.2026 - Pirkko Jurvelin

Valoa kohti!

Mikäli tiedotusvälineisiin on uskomista, tämän pääsiäisen sanoma on täynnä sekasortoa, uhkaa ja voimattomuuden tunnetta. Pääsiäisen valoa ja lupausta paremmasta tulevaisuudesta ei ole näkyvissä. Osasyynä tähän toivottomuuden masinointiin ovat tietenkin hyvin valikoidut uutiset: Hullu Trump riehuu ympäri maailmaa aiheuttaen sekasortoa samalla kun hänen ”hengellinen neuvonantajansa” vertaa miestä Jeesukseen ja Vapahtajaan.

Toisaalta uutiset Venäjältä ovat vaikeasti tulkittavissa, sillä uutisia ei oikeastaan ole: Joko Putin on tapettu tai viety mielisairaalaan loppuiäkseen, vai ovatko asiat vasta menossa siihen suuntaan? Kukaan ei osaa eikä halua sanoa varmuudella.

USA:n avustama Israel jatkaa ikuisuustaisteluaan palestiinalaisia ja muita arabikansoja vastaan samanaikaisesti, kun sen omat kansalaiset värjöttelevät pommisuojissa peläten omasta ja rintamalla olevien läheistensä puolesta. Jos joku on seurannut Yle Areenasta piispa Jari Jolkkosen vetämää ohjelmaa ”Ristinmies ja minä – Jeesus Nasaretilaisen tarina”, niin katsojan on täytynyt tulla johtopäätökseen: Sota on ikuista.

Tämän kaiken sekasorron keskellä kirkko ja kristityt yrittävät julistaa pääsiäisen sanomaa, joka on kristinuskon ydin:”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi” (virsi 90).

Pieni poika ihmettelee kevään ensimmäistä leppäkerttua sormellaan. Kovakuoriainen on jähmettynyt paikoilleen, ja lapsi on hämmentyneen iloinen kohtaamisesta. ”Äiti, katso!”

Mies on istahtanut joen varrelle asetettuun penkkiin. Vesi virtaa vapaasti pitkän talven jälkeen, missään ei näy vielä kevään vihreyttä, mutta ilmassa on lämmin tuoksu. Talvi on ollut jälleen pitkä ja kylmä, mutta kevät on kuukauden verran etuajassa. Kuinka ihanaa! Ja tuo valo!

Yökirkko on tupaten täynnä ihmisiä. Tämä on perinne monille, ja täytyy myöntää, että keskiyöllä tarjottava pääsiäisateria on varmasti suuri houkutin. Eikä se olekaan ihme, sillä ruoka on herkullista, eikä varmasti lopu. On mukava istahtaa tuttavien kanssa samaan pöytään, nauttia ruuasta ja vaihtaa kuulumisia. Kerrassaan hieno tapahtuma, josta on tullut monelle pääsiäisen traditio.

Ruoka ja pääsiäinen liittyvät yhteen. Meidän perheessämme järjestetään toisena pääsiäispyhänä perhebrunssi. Yhdessä sovitaan, kuka mitäkin tuo tarjolle, kananmunat ja kahvi keitetään hyvissä ajoin, rahka valmistetaan edellisenä iltana, mutta pasha sentään ostetaan kaupasta. Tässäkään tilaisuudessa ei lopu ruoka – ei edes suklaa -, ja samalla on mahdollisuus keskustella ja seurustella yhdessä. Älylaitteet ja puhelimet eivät korvaa ihmisseuraa.

Elämä on paljon muutakin kuin se, mitä maailmalla tapahtuu. Meidän oma elämämme on tässä ja nyt, omassa kodissamme, lähipiirissämme, omissa tekemisissämme, kiinnostuksemme kohteissa, siinä sanomassa, joka on meille tärkeä.

Istuin linja-autossa Espanjassa. Kaksi lähellä istuvaa vanhempaa espanjalaismiestä tunnistivat toisensa pitkän ajan takaa ja alkoivat keskustella. Luonnollisesti juttelu päätyi kummallakin ilmenneisiin erilaisiin fyysisiin ongelmiin, oli ollut jalkaleikkauksia ja muuta vastaavaa. Kun toinen miehistä lähti pois autosta omalla pysäkillään, hän heilautti kättään tuttavalleen ja sanoi:”Valoa kohti mennään!” Tätä en unohda ikinä.

Valoa kohti mennään!