Elämän buffet libre

Lauantai 12.10.2019 - Pirkko Jurvelin

Elämän buffet libre

Kun kävelen Fuengirolan rantakatua pitkin, näen kadun toisella puolella ravintoloiden, pitserioiden ja kahviloiden loputtoman ketjun. ”Buffet libre” on tullut tutuksi, ja olen tähän asti sivuuttanut paikan sen kummempia miettimättä, mutta jostakin syystä eilen ravintolan nimi toi mieleeni ajatuksen elämän noutopöydästä.

Minun ukkini oli pienen maalaistalon poika, joka vaatimattomista kotioloista huolimatta opiskeli aluksi opettajaksi ja myöhemmin jatko-opintoja suoritettuaan toimi seminaarin rehtorina. Kodin tarjoama ruoka oli yksinkertaista, suuri osa siitä oli joko itse tuotettua tai ainakin lähiympäristön kasvattamaa. Perheen ja silloisen elinyhteisön henkisen ajatustavan ja ilmapiirin voi helposti kiteyttää kolmeen sanaan: koti, uskonto ja isänmaa. Elämä oli valmiiksi normitettua, selkeää, lähes ennalta arvattavaa, yhteisön tarpeet ja vaatimukset olivat tärkeämpiä kuin yksittäisen henkilön toiveet.

Minun isäni kasvoi myös aika lailla samojen normien parissa, mutta ehkä syynä oli sota – tai mikä sitten lienee-, mutta arvot liberalisoituivat, yhteiskunta alkoi muuttua. Ei toki liikaa, mutta ihan selvästi kumminkin. Ukkini oli tästä huolissaan, mutta ilmaisi mielipiteensä rauhallisesti. Voisin melkein sanoa, että kolmesta entisestä ”pääarvosta” oli jäljellä nuoruudessani enää kaksi, sillä uskonto ei ollut kodissamme kovinkaan suuresti esillä. Maailma oli avartunut, minäkin lähdin vuodeksi Saksaan, opin ja näin paljon sellaista, mikä olisi muuten jäänyt kokematta. - Ruokapöydän antimet olivat lapsuudessani edelleen vaatimattomat, perunat ja ruskea kastike olivat minun herkkuani. Vasta aikuisiällä minä ja muut ikäiseni pääsimme tutustumaan ranskalaisiin, hotdoggeihin ja ties mihin sushiin. Vaikka maailma muuttui ympärillä koko ajan, vauhti ei ollut vielä päätä huimaavaa, koti, perhe ja ympäröivä yhteiskunta oli se perusta, johon saatoin turvata, ja josta minulla ei ollut kovin suurta tarvetta irtautua. Olin yksilö turvallisessa yhteisössä.

Minun lapseni ovat jo päässeet maistelemaan herkkuja elämän jatkuvasti laajenevasta noutopöydästä. Mitään ei puutu, kaikki on vapaasti valittavissa. Nuori EU-kansalainen voi valita kielen ja maan ja tarpeen tullen - kun vaihtelunhalu käy suureksi, elämä tuntuu tylsältä, tai uudet haasteet kutsuvat - muuttaa toisen tai kummankin. Rajat ovat vapaat. Henkisyyden ja hengellisyyden kanssa on samoin: kristinusko, islam, buddhalaisuus, hindulaisuus, uskonnottomuus, monenlaiset filosofiat, kaikkea on tarjolla runsain mitoin. Samoin on poliittisten aatteiden kanssa: Voit valita yhden, mutta voit myös dipata sitä muiden näkemysten kastikkeeseen. Seksuaalisuus on monivivahteisempaa kuin tällainen vanhemmanpuoleinen ihminen osaa kuvitellakaan, ja kehoaan voi muokata monella tavalla ollakseen täydellisen kaunis tai järkyttävän pelottava. Tieto hyvästä ja pahasta kulkee äärettömän nopeasti, ihminen näkee ja kuulee asioita kaukaisista maista, ja tuntuu siltä, että kaikki tämä tieto koskettaa juuri sinua, ja juuri sinun on reagoitava siihen.

Minä rakastan noutopöytiä. Ennen kuin alan syödä, käyn tarkastamassa valikoiman, etenkin jälkiruokapöytä on kiinnostava. Ja sitten nauttimaan! Yritän maistella kaikkea vähän, että jaksaisin kokeilla mahdollisimman monta lajia. Kuitenkin usein käy niin, että jälkiruokapöydän kohdalla olo on jo aika turtunut. Mahassa alkaa kiertää (oliko sittenkin jossakin gluteenia?), väsyttää, melkein oksettaa. Huokaisen hiukan ja päätän ryhdistäytyä: tänne on tultu ja tästä on maksettu, on pakko jaksaa vielä vähän. - Raahaudun kotiin ja heittäydyn sängylle. Vannon, että seuraavaan buffet-koettelemukseen on pitkä aika. On se niin rankkaa.

Ajattelen nuorten pahoinvointia tässä buffet libre -yhteiskunnassa, ja minun käy heitä sääliksi. Vaikka tietenkään tämä valinnan mahdollisuuksien ähky - siunaus ja kirous - ei lopultakaan kosketa kovin suurta ihmisjoukkoa. Se ei kosketa esimerkiksi niitä Afrikasta paperittomana Espanjaan tulleita mustia nuoria miehiä, jotka myyvät kenkiä, laukkuja ja aurinkolaseja Fuengirolan kaduilla niin kauan, kunnes huhu poliisin saapumisesta paikalle saa heidät pakkaamaan tavaransa. Elämän buffet libre ei ole tarjolla kaikille.