Kuka on omaishoitaja?

Perjantai 9.6.2023 - Pirkko Jurvelin

Kuka on omaishoitaja?

Olin Brysselissä opintomatkalla muutaman päivän. Mukava joukko Oulun omaishoitajien yhdistyksen hallituksen jäseniä sekä työntekijöitä pääsi tutustumaan Belgian omaishoitojärjestelmään (tiivistettynä:se on lähes kokonaan vapaaehtoistyön varassa) sekä EU-parlamenttiin, jossa Sirpa Pietikäinen tarjosi meille lounaan ja puhui kanssamme painavaa asiaa omaishoitajuudesta. Pietikäisellä on omakohtaisia kokemuksia asiasta vuosien ajalta, sillä hän on toiminut vanhempiensa omaishoitajana.

Kuka on omaishoitaja? En ollut kuullut koko asiasta puhumattakaan järjestäytyneestä organisaatiosta, ennen kuin mieheni sairauden vuoksi tuttavani kertoi siitä minulle. Liityin Oulun yhdistykseen (liittyminen ei ole pakollista, jotta saisi apua), sain valtavasti neuvoja ja konkreettista tukea esimerkiksi erilaisten papereiden täyttämisessä, olin ihan ihmeissäni, että tällaista on olemassa. Oikeastaan olen edelleen ihmeissäni, sillä esimerkiksi juuri tuo Belgian tilanteeseen tutustuminen avasi jälleen kerran silmäni huomaamaan, kuinka hyvin – valituksista huolimatta - meidän asiamme ovat, ja kuinka takapajulla tässä suhteessa ollaan esimerkiksi Keski-Euroopassa.

Kun ajatellaan omaishoitajuutta, mieleen tulee yleensä vanhempi pariskunta, jonka toinen puolisko hoitaa toista, tai tilanne, jossa vanhuksen lapsi huolehtii äidistään ja/tai isästään. Kuitenkin tämä on vain osa kokonaiskuvaa, mutta väestön ikääntymisestä, eliniän pidentymisestä ja syntyvyyden laskemisesta johtuen juuri tämä ryhmä kasvaa voimakkaasti. Mutta kuinka paljon onkaan niitä vanhempia, jotka huolehtivat kehitysvammaisesta tai muutoin sairaasta lapsestaan! Tämä joukko on valtavan suuri, ja voi vain kuvitella, miten näissä tapauksissa esimerkiksi vanhemman töissä käynti ja työllistyminen saattavat tuottaa suuria ongelmia. Rahavaikeudet taas puolestaan lisäävät arjen ja jaksamisen vaikeuksia.

Pietikäinen toi eteemme uuden omaishoitajaryhmän, joka ei kyllä ollut tullut mieleeni aiemmin ja epäilenpä, ettei kovin monen muunkaan mieleen. Hän nimittäin puhui niistä nuorista, joiden vastuulla on arkiasioiden hoitaminen taloudessa, jossa vanhemmat ovat joko huumekoukussa tai alkoholisteja tai ehkä psyykeongelmien vuoksi kykenemättömiä pyörittämään arkea. Nämä omaishoitajat pysyttelevät tarkoituksella näkymättömissä, sillä kukapa nuori haluaisi kuulla jonkun nimittelevän vanhempiaan hulluiksi tai nisteiksi? Ongelma on suuri. Tilanteeseen pitäisi saada apua jo siitä syystä, ettei nuorten oma elämänsuunta menisi vinoon sen vuoksi, että vanhempien elämä on poissa raiteiltaan.

Mitä näissä tilanteissa voisi tehdä? Uskon, että jonkinlaista apua löytyy kuntien sosiaalipuolelta, jos sitä haluaa hakea. Se ei kuitenkaan useinkaan ole riittävää, sillä kyllä kai meistä jokainen tietää sen, että ne lapset, jotka joutuvat elämään ilman vanhempien tukea ja hoivaa, altistuvat monenlaisille raskaille asioille.

Minulle oli kyllä aikamoinen shokki tajuta, että nuori saattaa ihan tiedostamattaan olla omaishoitaja tilanteessa, johon on vaikea saada minkäänlaista muutosta. Kuinka he kestävät? Mitä he tekevät, jotta jaksaisivat?

Näitä samoja kysymyksiä voi pyöritellä mielessään, kun ajattelee kenen tahansa omaishoitajan elämää. Tuttavani kertoi ystävästään, joka hoiti sairasta puolisoaan sinnikkäästi ilman ulkopuolista tukea. Toki hän oli joskus hakenut apua, mutta ei ollut sitä saanut. Sitten eräänä päivänä koitti hetki, jolloin hän ei enää jaksanut. Hän istui tuolissa, otti puhelimen käteensä ja soitti sosiaalipäivystykseen: ”Minä en enää jaksa nousta seisomaan.” Tässä tapauksessa apu tuli pian paikalle. Toivon kuitenkin, ettei kenenkään tarvitsisi uupua lopullisesti, ennen kuin hänen tilanteensa tunnistetaan ja tunnustetaan.

Oulun seudun omaishoitajat: osol.fi

YK:n agenda 21/2030

Tiistai 20.10.2020 - Pirkko Jurvelin

YK:n agenda 21/2030

Seurasin erästä keskustelua facebookissa. Kyseessä oli Espanjassa asuvien suomalaisten ryhmä, ja muuan äiti laittoi hyvin ärsyyntyneen kommentin siitä, kuinka espanjalaisessa koulussa lasten oli käytettävä kasvomaskia koko koulupäivän ajan, ja että tämän lisäksi koululaiset joutuivat istumaan pleksien takana. Äiti oli kovin tuohtunut (hän oli videoinut sanomansa), mutta niinpä aloitusta seurannut keskustelukin oli aika lailla kärjistynyt. Oman lisänsä kommentteihin antoivat joidenkin henkilöiden taholta tulevat huomautukset siitä, että nykyinen tilanne ei ole mikään yllätys, ja että koronaviruspandemia oli ylemmältä käsin ohjailtua touhua. Toistamiseen viitattiin YK:n agendaan 21/2030 (21. = vuosisata). Asia rupesi minua kiinnostamaan, mutta kun seuraavana päivänä palasin keskusteluun, kaikki viestit oli poistettu. Oli kai ollut liian rajua menoa – ja niin olikin.

Siis mitä? Googlettelin, ja tuloksena oli kaikenlaista sekavaa. YK:n jäsenmaat ovat sopineet syyskuussa 2015 kestävän kehityksen tavoitteista ja toimintaohjelmasta. Tavoitteena on poistaa äärimmäinen köyhyys sekä ottaa tasavertaisesti huomioon ympäristö, talous ja ihminen. Periaatteena on, ettei yhtään maata, kansaa tai ihmistä jätetä kehityksessä jälkeen. Tämä on siis agendan sisältö supertiivistettynä. Yritin lukea artikloita ja ties mitä pykäliä tarkemmin, mutta teksti oli kyllä yhtä diipadaapaa: Pyritään ja tavoitellaan ja halutaan, mutta mitään konkreettista ei jää käteen. Ihan sama, jos sanoisin uuden vuoden aattona, että vuoden kuluttua painan kymmenen kiloa vähemmän, mutta se siitä sitten (ja vuoden kuluttua painaisin viisi kiloa enemmän). Siis voisimme sanoa, että kiva agenda, mutta joo, joo.

Mitä haittaa tällaisesta agendasta sitten voi olla? Saahan hyviä tavoitteita kirjata ylös, vai? Näyttää siltä, että aika monet tahot ovat tulkinneet kyseisen toimintaohjelman kuitenkin siten, että koko maailman ihmiset halutaan alistaa yhtenäiseksi, tahdottomaksi massaksi, jota ohjailee (ja omistaa) tietty vauras eliitti.

”Meillä on edessämme mahdollisuus takoa itsellemme ja tuleville sukupolville Uusi Maailmanjärjestys, maailma, jossa laillisuusperiaate, ei viidakon laki, hallitsee valtioiden käyttäytymistä. Kun onnistumme, ja me tulemme onnistumaan, meillä on oikea mahdollisuus tähän Uuteen Maailmanjärjestykseen, järjestykseen, jossa uskottava Yhdistyneet Kansakunnat voi käyttää rauhanturvaajarooliaan täyttääkseen YK:n perustajien lupaukset ja vision.” George H.W.Bush. - No, huh, tuo kyllä jo kuulostaa aika määräävältä.

Koska suomeksi tämän agendan vastustajista tai vasta-ajatuksista ei juurikaan löytynyt tietoa (hmh, miksi?), vaihdoin kieltä, ja jopas rupesi löytymään tekstiä. Noukin ajatuksia tässä yhdestä artikkelista (kirjoittaja Tom Deweese), jossa lähinnä tiedotetaan siitä tosiasiasta, että Green New Deal = ympäristöasioita ajavat erilaiset järjestöt ja liikkeet ovat itse asiassa YK:n agendan toimeenpanijoita.

- Agendan nimissä elämäämme tullaan kontrolloimaan, miten ja missä elämme, mitä työtä teemme, mitä kulkuneuvoja käytämme ja mitä syömme.

- Vähitellen autojen ja lentokoneiden käyttö tulee niin kalliiksi ja vaikeaksi, että ihmisten on siirryttävä käyttämään muita kulkuneuvoja (esim. polkupyörä). Tämä taas vaikuttaa jokaisen elämään suuresti.

- Energian kulutuksen vähentämisen nimissä ihmisten, toimistojen ja tehtaiden toiminta otetaan kontrollin alle.

- Ympäristön suojelun nimissä lihantuotanto lopetetaan vähitellen kokonaan ja maidonkulutusta tarkkaillaan.

- Näiden toimenpiteiden johdosta työpaikat suuri osa työpaikoista häviää. Kaikki tämä johtaa nykyisen elämäntavan täydelliseen hajottamiseen.

Ilmastonmuutos on siis yksi osa tätä suurta vedätystä, ja me kiltit ja herkkäuskoiset joudumme tietysti kärsimään. Klaus Miehling on kirjoittanut aiheesta pitkän ja erittäin mielenkiintoisen artikkelin, jossa hän todisti, että ilmastonmuutos on suuri bluffi, jonka tarkoitus on viedä ihmisten ajatukset muualle, pois siitä, mitä todella on tapahtumassa. Hän lainaa Wolfgang Schäublen (saksalainen CDU:n poliitikko) sanoja: ”Tänä globaalisaation aikana kansallisvaltiot eivät ole enää hyödyllisiä, kun yritetään ratkaista ongelmia tai edistää asioita tehokkaasti.”

Nyt päästään jälleen covid-viruksen luomaan sekasortoiseen maailmaan. Koska tämä (tilattu) virus on saanut koko ihmiskunnan polvilleen, yhtäläiseen kurjuuteen, niin YK:n agendalla on mahdollisuus astua kuvaan ja alkaa muokata ihmiskunnasta tavoitteenmukaista, yhtenäistä, tasapäistä, ylhäältä johdettavaa massaa = koko maailman käsittävä Pohjois-Korea. Eikä tämä olisi onnistunut ilman koronaa. Kuka sen tilasi ja mistä? Kuka meitä pian johtaa ja mihin?

P.s. En ota vastuuta tekstin asiasisällön totuudenmukaisuudesta.

Elämän supermarketista kaikki yhden hinnalla?

Keskiviikko 24.4.2019 - Pirkko Jurvelin

Elämän supermarketissa kaikki yhden hinnalla

Luin netistä jutun helsinkiläisestä Aaro Löfistä, joka kymmenen vuotta sitten oli kokenut elämässään suuren muutoksen. Hän kertoi ajaneensa eräänä iltana töistä kotiin ja tajusi voivansa todella huonosti. Kotona hän itki, huusi ja oksensi, ja tästä alkoi muutosprosessi, jonka seurauksena mies vaihtoi elämäntapaansa ja ammattiaan: telemarkkinointiyrityksen toimitusjohtajasta tuli henkinen valmentaja. Tänä keväänä Löfiltä ilmestyy kirja, joten tämä elämänmuutosartikkeli sopi kaikkineen hyvin ”markkinarakoon”. Siteeraan seuraavassa joitakin miehen ajatuksia ja kommentoin niitä.

L. ”Kehotan etsimään vastauksia ihmisestä itsestään ja hyödyntämään hengellisten perinteiden työkaluja sekä opetusta.”

P. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kuulen ja luen, että ihmisen tulisi löytää vastaukset kysymyksiinsä omasta itsestään. Eli kaikki on jo siellä, odottamassa sinussa, kunhan vain rupeat kaivuutöihin. Jaksan kuitenkin epäillä tätä menetelmää. Joku saattaa toki olla niin kypsä ja viisas, että voi itse vastata itselleen, mutta aika harva siihen mielestäni pystyy. - Mihin muuten henkistä valmentajaa tarvitaan, jos meissä on jo kaikki? Ilmeisesti auttamaan kaivuutöissä.

L. Löf ei näe minkäänlaista ristiriitaa siinä, että hän on evankelisluterilaisen kirkon jäsen ja samalla rekisteröitynyt muslimiksi. -”Kristinuskon ja islamin ytimessä ei ole ristiriitoja, sen sijaan kristityillä ja muslimeilla voi olla. Itselleni tämä asia on helppo. Kun katson sisääni, löydän sieltä vain yhden luojan. Ristiriidat laukeavat, kun katsoo sisälleen.”

P. Ihminen on ristiriitainen olento, senhän me tiedämme kaikki. Väliin olemme hyviä, toisinaan kompuroimme ja teemme vääriä asioita. Jonakin päivänä kohtelemme toisiamme niin kuin kuuluukin, toisinaan sekin asia menee totaalisesti pieleen. Jos tämä tavallinen, normaali, vajavainen ihminen katsoo sisäänsä, niin mitä hän siellä näkee: aikamoisen inhimillisen sekamelskan. Luojaa sieltä täytyy kyllä hakemalla hakea.

L. Vaikka Löf käykin sekä kristittyjen kirkoissa että muslimien moskeijoissa, hän korostaa, että ihminen löytää luojansa vain itsestään. Luoja ei ole sidottu seinien sisälle.

P. Luoja on siis sidottu ihmisen sisälle?

L.”Ihmiselle tekee hyvää olla läsnä ja kohdata itsensä sekä toiset sellaisena kuin olemme: hengellisyys tapahtuu silloin itsestään, ilman kirkkoja ja dogmeja.”

P. Päätä jo! Minusta tuntuu, että tämä mies seilailee varovaisesti siellä, täällä ja tuolla, eikä uskalla oikeasti olla mitään mieltä. Hän haluaa valita ripauksen tätä ja hyppysellinen tuota…tuokin voisi olla kiva...ja tuota tuossa ihan kaiken varalta...

Tämän Iltalehden artikkelin lopussa oli kommentointimahdollisuus, ja parisen sataa mielipidettä sinne oli jo kirjoitettu. Juuri nämä kommentit olivat oikeastaan tämän jutun parasta antia. Poimin ansiokkaasta joukosta yhden, joka sai minut nauramaan: ”Hyvin surullinen tapaus. Pikaista paranemista toivotan.”

No, jokainen taaplaa tyylillään, näinhän se on, mutta huh.

P.s. Pakko on vielä laittaa yksi elämänohje Mark Mansonin uudesta kirjasta (”Kuinka olla piittaamatta paskaaakaan”, 2018) : ”Jos minulta kysytään, älä löydä itseäsi. Äläkä koskaan kuvittele tuntevasi itseäsi. Silloin voi kasvaa ihmisenä ja löytää itsestään uusia puolia.”