Kyllästyin maailmanlopun meininkiin ja luin jälleen "Miten pääsen eroon turhista huolista"

Torstai 6.2.2025 - Pirkko Jurvelin

Kyllästyin maailmanlopun meininkiin ja luin jälleen ”Miten pääsen turhista huolista”

Olen viime aikoina ollut niiiiiiin täynnä tätä lehtien ja netin julistamaa maailmanlopun meininkiä, että oikein oksettaa. No, siis, olen kyllä oksentanutkin muutaman päivän ajan reippaasti lomareissulla muistoksi saadun taudin ansiosta, mutta se on ollut ohimenevä juttu. Ohimenevää ei näytä olevan tiedotusvälineiden jatkuva uutisointi siitä, että olemme pian sotaa käyvä maa, että Ukraina on sodassa, Israel odottaa Arabimaiden kostoa, ilmastokriisi muuttaa maapallon aavikoksi, suomalaislapset ja nuoret eivät jaksa käydä koulua, vaan aikuistuvat työttömiksi, että ruoka ja vesi loppuvat, että… jne, jne. Jos minä – hyvissä asemassa oleva eläkeläinen - olen uupunut tähän negatiivisuussälään ja rumbaan, niin arvatenkin myös moni sellainen nuorempi henkilö, jolla tulisi olla pitkä, mahdollisesti onnellinen tulevaisuus edessään, on hämmentynyt ja peloissaan.

Tartuin siis jälleen kerran Dale Carnegien (1888-1955) teokseen ”Miten pääsen eroon turhista huolista”, joka on ensimmäisen kerran ilmestynyt suomeksi vuonna 1954. Teos on käännetty 38:lle kielelle, ja sitä on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta. Olen kirjoittanut teoksesta postauksen 25.11.2018, mutta kuten mainitsin, minun oli jälleen kerran tartuttava tähän antikvariaatista ostettuun nuhruiseen merkkiteokseen ja myös nostettava sen sanoma esille uudestaan.

Kirja on niin runsas mahtavine esimerkkikertomuksineen, että se käy miltei romaanista. Toki sen ajatusmaailma sopeutuu hyvin omaan aikaansa – uskonnollinen, kunnollinen ja tunnollinen -, eikä se huononna teoksen sanomaa ollenkaan.

”Kolmekymmentäviisi vuotta sitten minä olin yksi New Yorkin kaikkein onnettomimmista nuorista miehistä. Ansaitsin elatukseni myymällä kuorma-autoja. En tiennyt, mikä panee kuorma-auton käyntiin. Eikä siinä kaikki: en halunnutkaan sitä tietää. Halveksin tointani. Inhosin halpaa kalustettua huonetta, jossa asuin ja joka oli täynnä torakoita. Muistan vieläkin, että minulla oli seinällä riippumassa kimppu solmioita ja että eräänä aamuna, ottaessani yhden niistä, torakoita pakeni joka taholle…” Dale Carnegie oli masentunut, itsetuhoisia ajatuksia pohtiva nuori mies, joka lopulta päätyi menestyskirjojen kirjoittajaksi (hänen toinen maailmankuulu teoksensa on ”Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa”). Suosittelen molempia kirjoja, sillä vanhahtavasta kielestä ja tyylistä huolimatta ne ovat mielenkiintoisia, mieleenpainuvia ja täyttä asiaa. - Seuraavassa pieni otos Carnegien teoksesta.

TÄTÄ PÄIVÄÄ VARTEN

1. Tänään olen iloinen, juuri tänään. Abraham Lincolnin sanoin:”Useimmat ihmiset ovat suunnilleen niin onnellisia kuin he päättävät olla.”Onnellisuus johtuu sisäisistä syistä, ei ulkonaisista.

2. Tänään yritän sopeutua siihen, mitä minulla on, vaikka minulla ei ole kaikkea haluamaani. Otan läheiseni, työni ja hyvän onneni sellaisena kuin ne ovat, ja sopeudun niihin.

3. Tänään hoidan ruumistani. Harjoitan ja ravitsen sitä, en lyö sitä laimin.

4. Tänään yritän vahvistaa mieltäni. Tahdon oppia jotain hyödyllistä, en olla henkisesti joutilaana.

5. Tänään harjoitan sielunelämää kolmella eri tavalla: Teen jollekulle hyvän palveluksen hänen tietämättään, suoritan myös kaksi tehtävää, joita en haluaisi suorittaa.

6. Tänään olen miellyttävä, kohtelias ja kiittävä, en arvostele toisia.

7. Tänään yritän elää vain tämän päivän, en pohdi kaikkia elämäni ongelmia yhdellä kertaa.

8. Tänään noudatan varmaa ohjelmaa, jonka olen suunnitellut etukäteen.

9. Tänään vietän puoli tuntia täydessä rauhassa yksinäni ja rentoudun.

10. Tänään olen peloton, en varsinkaan pelkää olla onnellinen, en pelkää nauttia siitä, mikä on kaunista, rakastaa ja uskoa, että ne, joita rakastan, rakastavat minua.

Selailin kirjaa useamman kerran alusta loppuun ja jälleen lopusta alkuun, luin ihmeellisiä tarinoita ja järkeviä opetuksia ja ajattelin, että tämä teos olisi hyvä ottaa yläkoulun ja lukion puolelle oppikirjaksi. Se on viihdyttävä ja samanaikaisesti syviä viisauksia sisältävä. Sen sanoma koskettaa uudestaan myös eläkeläistä. ”Tänään yritän elää vain tämän päivän, en pohdi kaikkia elämäno ongelmia yhdellä kertaa.”

Miten pääsen turhista huolista:2

Sunnuntai 2.12.2018 - Pirkko Jurvelin

               Miten pääsen turhista huolista: 2

Dale Carnegien teos ”Miten pääsen turhista huolista” sisältää niin paljon ajatuksia, että niistä riittää kahteen blogiin. Yritän tiivistää asian, ja niinpä lainaan suoraan kirjailijalta, hieman tiivistäen.

1.Tänään olen iloinen, juuri tänään. Tämä edellyttää todeksi, mitä sanoi Abraham Lincoln:” Useimmat ihmiset ovat suunnilleen niin onnellisia kuin he päättävät olla.” Onnellisuus johtuu sisäisistä syistä, ei ulkoisista.

2. Tänään yritän sopeutua siihen mitä on, en kaikkeen.

3. Tänään hoidan ruumistani. Harjoitan ja hoidan sitä, varon käyttämästä sitä väärin ja lyömästä sitä laimin.

4. Tänään yritän vahvistaa mieltäni. Tahdon oppia jotain hyödyllistä, en tahdo olla henkisesti joutilaana.

5. Tänään teen jollekulle palveluksen niin, ettei hän tiedä sitä. Ja suoritan ainakin kaksi tehtävää, joita en halua suorittaa, harjoituksen vuoksi.

6. Tänään olen miellyttävä. Olen kohtelias, olen valmis kiittämään, en arvostele, enkä yritä oikaista ketään.

7. Tänään yritän elää vain tämän päivän, en pohdi koko elämänprobleemiani yhdellä kertaa.

8. Tänään noudatan varmaa ohjelmaa, merkitsen paperille, mitä aion tehdä.

9. Tänään vietän puoli tuntia täydessä rauhassa yksinäni ja rentoudun.

10. Tänään olen peloton, enkä pelkää varsinkaan olla onnellinen, en pelkää nauttia siitä, mikä on kaunista, rakastan ja uskon, että ne, joita rakastan, rakastavat minua.

Carnegien kirja on tulvillaan kertomuksia elävästä elämästä. Jos en luottaisi kirjailijan rehellisyyteen, väittäisin, ettei moisia ihmiskohtaloita voi ollakaan. Jo näiden tarinoiden vuoksi kirja kannattaa ehdottomasti lukea! Carnegie kertoo esimerkiksi ”Gulliverin retkien” kirjoittajasta Jonathan Swiftistä , joka oli kaikkein julmin (!) pessimisti Englannin kirjailijoiden joukossa. Hän suri syntymäänsä niin, että pukeutui syntymäpäivänään mustiin ja paastosi. Swift oli kuitenkin tunnistanut kolme asiaa, jotka helpottivat hänen pessimismiään: tohtori Ruokavalio, tohtori Rauha ja tohtori Ilomieli.

Kirja antaa paljon pohtimisen aihetta, ja minusta tuntuu, että kautta aikojen ihmiskunta on löytänyt samat lääkkeet turhien huolien poistamiseen (katso vaikka Lutherin ja parin alan asiantuntijan suositukset aikaisemmasta blogista).

Minä olen hiljakseen entistä enemmän ruvennut uskomaan siihen, että ihmiselämä on joukkuelaji kuten esimerkiksi pesäpallo (suvun rakkaus). Jokaisen pelaajan osuus on äärettömän tärkeä, ja jokainen yrittää tehdä parhaansa, mutta kaikki pelaavat yhdessä. Mikäli tiedotusvälineisiin on uskominen, tällaiseen yhteiselämään ei ole enää paluuta, vaan yksilö kaikkine tarpeineen, haluineen ja vaatimuksineen jyrää kaiken edelle. Minä olen kuitenkin eri mieltä. Suku- ja perhe-elämä palaa kunniaan kuin kaurapuuro.

Miten pääsen turhista huolista:1

Sunnuntai 25.11.2018 - Pirkko Jurvelin

                 Miten pääsen turhista huolista: 1

Kiinnostuin muutama vuosi sitten Dale Carnegien kirjasta ”Miten pääsen turhista huolista”. Teosta ei ollut silloin saatavilla uutena (nyt on), joten tilasin sen antikvariaatista. Muutaman päivän kuluttua saapui postin mukana hieman nuhruinen kirja, joka imaisi minut mukaansa välittömästi. Tähän imuun oli kaksi syytä: teoksen konkreettisuus, jota lukuisat kertomukset painottivat, sanoman käytännönläheisyys, järkevyys.

Pari sanaa kirjoittajasta ennen kuin jatkan. Dale Carnegie (1888-1955) eli lapsuutensa hyvin vaatimattomissa olosuhteissa maatilalla Missourissa. Kotitilalta lähdettyään hän työskenteli päivisin ja opiskeli iltaisin Colombian ja New Yorkin yliopistoissa. Oppilaasta tuli vuosien mittaan opettaja, ja Carnegie luennoi aluksi liike-elämästä, miten saavuttaa menestystä kaupallisella alalla. ”Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa” ilmestyi vuonna 1937, ja siitä tuli läpimurto ympäri maailman. Yhä tänään kirjasta otetaan uusia painoksia. ”Miten pääsen turhista huolista” julkaistiin vuonna 1948, teos on käännetty 38: lle kielelle ja sitä on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta. Carnegie kirjoitti myös muita, lähinnä liike-elämään liittyviä teoksia.

Carnegien vaatimaton hautakivi löytyy Beltonin hautausmaalta, Cass Countyn paikkakunnalta Missourista. Siinä lukee: Dale Carnegie:1888-1955.

”Eläkää päivä kerrallaan”, on Carnegien ensimmäinen neuvo. Se ei tarkoita sitä, ettei elämää tulisi suunnitella etukäteen, vaan sitä, ettei elämästä tarvitse murehtia. Kirjailija siteeraa Isä meidän- rukousta: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.” Meidän ei tule siis huolehtia vielä huomisen, ensi viikon tai mahdollisesti ensi vuoden leivästä ja viljasadosta.

”Minulle riittää yksi askel”, oli Arthur Sulzbergerin (The New York Timesin toimittaja) lohtulause, kun hän oli täysin uupua toisen maailmansodan pelkojen ja kauhujen keskellä. Tulevaisuus ei ollut siis tuolla jossakin, vaan ihan pienen askeleen päässä, hänen hallittavissaan. Eräs Carnegien tuttava puolestaan sai voimaa seuraavasta ajatuksesta: ”Jokainen päivä merkitsee uutta elämää viisaalle ihmiselle.”

                     Tervehdys aamunkoitolle

Katso tätä päivää! Sillä se on elämä, elämä itse.

Sen lyhyessä juoksussa ovat kaikki olemisesi totuudet ja todellisuudet;

kasvun siunaus, toiminnan kunnia, aikaansaannoksen loisto;

eilispäivä näet on vain unta ja huominen vain näkyä,

mutta tämä päivä hyvin elettynä tekee eilisestä onnellisen unelman

ja jokaisesta huomispäivästä näyn täynnä toivoa.

Katsele siis hyvin tätä päivää!

(Intialainen Kalidasa)

Huolehtiminen ja pelko voivat tehdä vahvimmastakin ihmisestä sairaan. Carnegien teos on täynnä mitä ihmeellisimpiä tarinoita henkilöistä, jotka ovat parantuneet vakavistakin sairauksista, kun ovat oppineet jättämään pois turhat murheet. Kun huoli alkaa painaa, on ihmisen tutkittava sitä: on otettava selko tosiasioista, tehtävä päätös miten toimia, toteuttaa tuo päätös (vaikka kuinka pelottaisi). Carnegie luottaa toimintaan myös siinä, että hän kehottaa henkilöä, joka on taipuvainen murehtimaan ja huolehtimaan, pitämään itsensä toimeliaana. Kyllähän me tämän tiedämme: ei kiireinen ehdi turhia murehtia.

Poimin kirjan ajatuksia myös seuraavaan blogiin. Suosittelen teosta, jos ei muuten, niin sen kiinnostavien tarinoiden vuoksi!