Joku tekee ostopäätökset puolestamme

Lauantai 17.10.2026 - Pirkko Jurvelin

Joku tekee ostopäätökset puolestamme

Oulussa pidettiin kolmannet kirjamessut, ja yleisömäärä oli niin valtava, etteivät läheskään kaikki halukkaat päässeet kuulemaan niitä mielenkiintoisia haastatteluja, joita oli tarjolla. Sanomalehti Kaleva halusi tehdä artikkelin paikallisista tietokirjailijoista, ja minä olin noiden neljän kutsutun joukossa. Meillä oli leppoisa keskustelutuokio, ja lehdessä olevassa haastattelussa oli myös runsaasti kuvia. Hyvä juttu!

Mieleeni jäi tuosta yhteisestä ajatustenvaihdosta tapaus, jonka eräs kirjailijaporukastamme kertoi. Hän oli ottanut mukaansa nipun teoksiaan ja lähtenyt markkinoimaan niitä paikallisiin kirjakauppoihin ajatellen, että oululainen kirjallisuus saattaisi kiinnostaa oululaisia lukijoita. Täällä Oulussa Suomalainen on aika lailla se taho, joka hallitsee kirjakauppabisnestä. Kirjailija kertoi meille, ettei hänen teoksiaan otettu missään vastaan, vaikka olisi todellakin luullut, että paikallinen tekijä kiinnostaisi ostajia. Tästä aiheesta keskustelimmekin sitten pidempään: Kuka tekee ostopäätökset ja millä perusteella?

Kanssakirjailijan innoittamana lähetin paikalliseen Suomalaiseen sähköpostin. Kerroin viimeisimmästä tietoteoksestani (”Elä kauemmin – Elä terveemmin, Tutkimusmatkoja luostarimaailmaan”) ja kysyin, haluaisivatko he ottaa minun – oululaisen kirjoittajan - tekemän teoksen myyntiin. Tähän päivään mennessä ei ole vastausta tullut, ei edes kohteliasta kieltoa.

Ilmeisesti on niin, että ketjuliikkeet tekevät ostopäätökset ja hankinnat jossakin pääkaupunkiseudulla, eikä täällä Helsingin keskustan ulkopuolella töitä tekevillä ole mitään oikeutta muuttaa asioita. Harmittaa, sillä mielestäni varsinkin kirjakaupoissa saisi persoonallisuus ja paikkakuntalaisuus näkyä.

Sama juttu on tietysti myös muissa ketjuliikkeissä. Jos haluat syödä tiettyä jogurttia tai käyttää määrättyä shampoota, sinun on useimmiten haettava juuri se ketju, joka on jostakin syystä ottanut kyseisen tuotteen myyntivalikoimaansa. Toinen kysymys onkin sitten se, että miksi juuri tämä ketju suosii tätä tuotetta? Miten yritys saa myytyä omia tuotteitaan kyseiselle ketjulle? Toivottavasti joku tekee tutkimuksen asiasta, ehkä niitä on jo tehtykin. Me asiakkaat olemme tässä suhteessa huonossa jamassa, jos ja kun meitä ei kuunnella. Juoksemme kaupasta toiseen, kun haluamme saada juuri sen oman shampoon (tai tilaamme netistä kuten minäkin teen).

Toki on olemassa kauppoja ja kauppiaita, joita kiinnostaa katsella avarammin ympärilleen. Tässä meidän lähellämme on pieni K-kauppa, ja kun valitin tyttärelleni, ettei sieltä saa tiettyä tuotetta, niin hän otti esiin puhelimensa, näppäili sitä aikansa ja sanoi, että kaupan sivulle voi tehdä hankintaehdotuksen. Teimme sen. Meninpä sitten kauppaan katsomaan, josko ehdottamani tuote oli tullut. Olihan se ja myös heti loppunut. Eli tästä uudesta myyntituotteesta oli tullut nopeasti hyvin suosittu, ja mahdollisesti kauppias ei ollut aikaisemmin edes tiennyt kyseisen tuotteen olemassaoloa. Ai, että mikä tuote? No, sellainen popcorn, jossa on päällä sulatettua karamellia. Ei, en osta niitä enää, koska syön pussin kerralla tyhjäksi.

Toki tämä ilmiö ”meillä myydään vain tietyn valmistajan tuotteita” on maailmanlaajuinen juttu, ja niinpä me kuluttajat kiertelemmekin sitten kaupasta toiseen hakemassa niitä omia suosikeitamme. Tai siirrymme verkkokauppaan, mikäli toisaalta saattaa helpottaa ostohankintoja, toisaalta taas ei. Tavaroiden kuljettamiseen ympäri maata ja maailmaa liittyvät ilmasto- ja muut ongelmat ovatkin sitten jo toinen juttu, johon en tällä kertaa puutu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjamessut, teos, myynti

Kirjamessuilla Helsingissä

Lauantai 26.10.2019 - Pirkko Jurvelin

Helsingin kirjamessuilla

Pitkästä aikaa – useamman vuoden tauon jälkeen – pääsin Helsingin kirjamessuille. Olin ihan täpinöissäni jo ennen matkaani, ja sen jälkeen vasta olinkin. Heti kymmenen jälkeen perjantai -aamuna astuin sisään messuhalliin Pasilassa. Ajankohta on tärkeä, sillä aamulla pöytien ääreen mahtuu vielä katselemaan ja tutkimaan kirjoja, iltapäivällä se on taistelun takana. Ja nyt tulee tärkeää sisäpiirin tietoa, joka jokaisen messuvieraan kannattaa painaa mieleensä: Minulla oli mukanani pieni vedettävä matkalaukku (sitä kokoa, jonka saa viedä lentokoneen matkustamoon), jota en suinkaan jättänyt naulakkoon, vaan joka seurasi mukanani hallin jokaiseen mutkaan, ravintolaan, kahvilaan ja luentotilaisuuteen. Kyllähän te ymmärrätte: laukkuun mahtuu paaaaaljon kirjoja, ja ne on helppo kuljettaa mukanaan. Muutama kateellinen huomauttikin minulle, että tuo on hyvä ajatus, mutta toisaalta täytyy myöntää, etten ollut ainoa lentolaukkua mukanani vetävä. Siis: vedettävä matkalaukku on paras selviytymiskeino kyseisessä tilaisuudessa, ellei sitten mukana ole omaa kulia (= henkilö, joka tekee puolestasi ruumiillisen työn).

Kirjamessujen finanssipuolta tarkastellessaan vierailija huomioi kaksi asiaa: 1. ravintolapuoli on aivan ylihinnoiteltua (vrt. lentokenttien vesipullot) ja 2. kirjoja saa lähes ilmaiseksi. Jälkimmäinen aiheutti meikäläisessä pienoisen hulluuskohtauksen, sillä halusin HETI ostaa KAIKKI kirjat, jotka maksoivat 2-5 euroa, ja seuraavaksi halusin ostaa KAIKKI kirjat, jotka maksoivat vain 10 euroa. Hulluuskohtausta hillitsi vain se tosiasia, ettei lentolaukkuun loppujen lopuksi kuitenkaan mahdu kovin paljon teoksia, olivatpa ne sitten kuinka edullisia hyvänsä. Tämän asian tiedostaminen voisi aiheuttaa helposti itkupotkuraivarin, mutta onneksi messuhallin ilmapiiri oli sen verran henkevä, että minun oli tyydyttävä vain kestämään tämä kauhistuttava vääryys.

Kirjamessujen yhteydessä on myös viini- ja ruokamessut. Tämä on todella kätevästi ajateltu, sillä pistäydyin useamman kerran päivän aikana napostelemaan maistiaisia, ja taas jaksoi. Toisaalta itkupotkuraivarilta oli vaikea välttyä tälläkään messuosastolla, sillä olisin välttämättä halunnut ostaa muutaman purkin sitä ihanasti valmistettua espanjalaistyylistä munakoiso -kurpitsasäilykettä, puhumattakaan niistä kalajutuista. Entäpä sitten ne aivan ihanat kattilankannet (silikonia, kestävät - 40:tä asteesta +200:n asteen lämpötilaeroja, erilaisia kasvisaiheisia malleja, eri kokoja….TAHTOO!). Kyllähän maalaistytön pää oli aivan pyörryksissä.

Välillä minun piti käydä levähtämässä eli kuuntelin lyhytluennon ”Kahden sukupolven sotakirjailijat”. Keskustelemassa olivat Kristian Kosonen (”Isku Tornioon”) ja Esa Sirén (”Kompakkajoen sissipartio”). Sana ”Tornio” veti minua tietysti kuuntelemaan, ja toisaalta myös se, että kyseinen aihe on tullut itselleni tutuksi silloin, kun kirjoitin Irja Juneksen elämäntarinaa ”Rajalta rajalle” (ei myynnissä). Kirjojen sisältöön ei paljon kajottu ihan taktisista syistä, mutta oli todella mielenkiintoista kuunnella molempien kirjoittajien tavoista työskennellä, henkilöhahmojen ja henkilöiden ryhmädynamiikan luomisesta ja muista luovaan kirjoittamiseen liittyvistä asioista. Kummallakaan miehistä ei ole minkäänlaista kirjoittajakoulutusta, molemmilla sitäkin enemmän urheilu- ja valmentajakokemusta. Olisin kuunnellut kauemminkin, sillä puoli tuntia vilahti kovin äkkiä.

Kuuntelin vierestä, kuinka eräs messuvieras kysyi kirjakauppiaalta, miltä tilaisuus on vaikuttanut tähän asti. ” Täällä on ollut jo nyt todella paljon ihmisiä, he ovat hyväntuulisia ja haluavat ostaa kirjoja”, tämä vastasi hymyillen. Minullekin tuli hyvä mieli tuon kuultuani. Eläköön kirja! Väliin yritti kyllä mieleeni hiipiä pienoinen epäilys. Kannattaako kirjoittaa uusia kirjoja? Kuka niitä lukee, kun entisiäkin, mahtavia, ihania, viisaita, viihdyttäviä, upeita teoksia on niin paljon? - Kirjamessuvierailuni kesti lähes seitsemän tuntia, ruoka- ja kahvitauot mukaan laskettuina. Sitten olikin jo lähdettävä kohti Pasilan asemaa. Vaikka olin todella väsynyt, olo oli mahtava. Kirjamessut, kyllä kiitos!

Pyörittelen päässäni ideoita, hylkään ja hyväksyn, laitan syrjemmälle odottamaan, innostun ja toppuuttelen itseäni. Maanantaina tulevat kirjasiskot luokseni kokoukseen. Nyt ei keskustellakaan mistään valmiista kirjasta, vaan siitä uudesta, jonka me aiomme kirjoittaa yhdessä. Olen niin innostunut! Ei kai kirjoja sittenkään ole vielä liikaa?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjamessut, lukeminen, kirjoittaminen,