Montenegron laiskat miehet

Tiistai 3.9.2019 - Pirkko Jurvelin

”Montenegron miehet ovat maailman laiskimpia”

Laitoin otsikon lainausmerkkeihin, jotta jo tekstin alkumetreillä minimoisin lukijalta sellaiset ajatukset, että kirjoittaja on rasisti miesvihaaja. Päinvastoin: Minä tykkään miehistä, ja rasistia minusta ei saa tekemälläkään.

Mutta asiaan. ”Montenegron miehet ovat maailman laiskimpia”, ilmoitti meille montenegrolainen oppaamme (mies) Radovan Bigovic useaan kertaan retkiemme aikana. Olin viikon matkalla kyseisessä maassa, tarkemmin sanottuna Herceg Novi - nimisessä kaupungissa Adrianmeren rannalla, ja ahkerana turistina osallistuin kolmeen kokopäiväretkeen. Maan historia ja hulppeat maisemat tulivat tutuiksi, samoin myös oppaamme, jonka vakinainen asuinpaikka on Suomi, jossa hänellä on myös suomalainen vaimo ja lapset. - Väitteensä tueksi Radovan kertoi monenlaisia tarinoita ja vitsejä, joista tyydyn toistamaan vain yhden: Montenegrolainen mies oli tullut käymään kotimaassaan Amerikasta, jossa hän oli töissä. Ystävät huomasivat, että miehellä menee hyvin, rahaa ja tavaraa oli muillekin jakaa. Eräs kaveri halusi myös kultaa vuolemaan uuteen maahan, ja hänen ystävänsä lupasi järjestää asian lentolippuja myöten. Ensimmäinen päivä New Yorkissa oli vielä vapaapäivä, ja mies käveleskeli ympäri kaupunkia katselemassa kaikkea uutta ja ihmeellistä. Yhtäkkiä hän huomasi maassa sadan dollarin setelin, tiiraili sitä hetken, mutta ei kumartunut poimimaan rahaa, vaan pysyi lujana: ”En kyllä heti ensimmäisenä päivänä täällä uudessa maassa ala töihin.”

”Minäkin olen pohjimmaltani laiska”, oppaamme tunnusti kerran. No jaa, Radovan ei kyllä sitä puolta itsessään ehtinyt näyttää tehdessään avuliaana ja ystävällisenä pitkiä työpäiviä meitä opastaen. Mutta noin yleisesti ottaen, hmh. Katselin kaupungissa miehiä, jotka olivat...nooo...asioilla. Heidän tapansa liikkua oli jotenkin levollinen, hidas, ei ehkä niin päämäärätietoinen mutta kuitenkin itsevarma. Me olemme kotimaassamme tottuneet toisenlaiseen tyyliin: Kävelen paikasta A paikkaan B ja hoidan asiat. Tämä Montenegron miesten leppoinen asenne tuli ehkä parhaiten ilmi retkiemme aikana ruoka- ja kahvitauoilla, jotka venyivät ja veeeenyivät. Suomalaisopas olisi jo heti alkuun ilmoittanut, että tauko kestää sitten 15 minuuttia, jonka jälkeen lähdemme kiivaasti seuraavaan kohteeseen. Mutta ei Radovan. Istuimme ja juttelimme, kyselimme ja nauroimme. Hyvänen aika, ei kai tässä ollut mihinkään kiirettä! Lomallahan me olimme. Se rauhallinen tahti, mikä alkuviikosta oli meikäläistä (minun normaali hophop, mennään jo- asenteeni) rassannut, ei haitannut enää ollenkaan loppuviikolla. Keskustelujen kautta me turistit opimme tuntemaan maata paljon paremmin kuin pelkästään oppaan selostusta kuunnellen. No, pitihän minun tietysti kysyä Radovanilta, että jos miehet ovat maailman laiskimpia Montenegrossa, niin ovatko naiset puolestaan erityisen työteliäitä? Täytyyhän jonkun hoitaa hommat. Siihen kysymykseen opas ei osannut antaa suoraa vastausta.

Opin paljon maan historiasta ja tavoista. Upeat museot, linnat ja luostarit tekivät lähtemättömän vaikutuksen - miten ihmeessä niin pienellä maalla on vuosituhansien kuluessa voinut olla niin monta eri omistajaa? - samoin tietyt kulttuuriin kuuluvat asiat ja asenteet. Esimerkiksi vanhustentaloja ei ole, koska vanhukset hoidetaan kotona. On häpeäksi suvulle sekä myös henkilölle itselleen, jos joku perheen vanhimmista joutuu laitoshoitoon. Radovan kertoi myös, kuinka mukava oli lapsena viettää aikaa oman mummon kanssa, joka asui vuorotellen lastensa luona.

Emme jaksaneet enää odotella museon kaupassa opastamme, vaan lähdimme ulos puistoon auringonpaisteeseen. Radovan viipyi ja viipyi, sillä hän teki tärkeää ostosta: kyseessä oli tuliaishuivi vaimolle. Valitseminen kesti kauan, vaikka yritimme aluksi parhaamme mukaan antaa neuvoja. Odottaminen ei meitä enää haitannut, olimmehan jo tottuneet verkkaisempaan tyyliin. ”Tuo pelastaa avioliiton”, tuumasi eräs seurueemme jäsen, kun katsoimme huivia valikoivaa opastamme. Olkoon miehet sitten laiskoja, kunhan ovat rakastavia ja huomaavaisia!