Olen kommunisti

Torstai 20.8.2020 - Pirkko Jurvelin

Olen kommunisti

Olen kommunisti. Mielestäni nykyisen kapitalismin mukainen maailma on täysin epätasa-arvoinen ja ihmisten väliset yhteiskunnalliset erot hävettävän suuria. Ihmettelen sitä, että hyvin toimeen tulevan johtoportaan jäsen pystyy nukkumaan yönsä kunnolla, vaikka joka ikinen lukutaitoinen (niin, kaikkihan eivät pysty edes hankkimaan lukutaitoa) tiedostaa tämän maailman ongelmat. Pienen pieni osa maapallomme väestöstä omistaa ja tuhlaa sen, mitä tällä maailmalla on tarjottavana, ja se suurin osa näkee nälkää, tekee liikaa töitä, sairastaa eniten ja kuolee aikaisin. On ällistyttävää, että nämä faktat eivät tunnu missään! Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus koulutukseen, työhön, kunnolliseen terveydenhoitoon ja lopulta inhimilliseen kuolemaan, mutta näin ei ole. Tämä maapallo kuuluu kaikille! Tämä varallisuus kuuluu tasaisesti kaikille! Nämä edut ja velvollisuudet kuuluvat kaikille! Joku ihmettelee, miksi sitten ajan uudenkarhealla autolla, asun hulppeassa asunnossa, koulutan lapseni parhaissa yliopistoissa, lennän lomalle Bahama-saarille, hankin itselleni kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman. He eivät ymmärrä, että olen sydämeltäni kommunisti.

Olen katolinen nunna. Asun luostarissa, päiväni vietän tarkan rytmin mukaisesti, ja siihen kuuluvat jumalanpalvelusten ja rukoushetkien lisäksi laupeudentyöt ja luostarin minulle antamat kuuliaisuustehtävät. Kun lopulta illalla vetäydyn omaan kammiooni, jonne maailman äänet eivät kuulu, koen itseni täysin onnelliseksi. Tämä on minun elämäni, eikä siitä puutu mitään. Joskus ulkomaiset turistit ihmettelevät, miten viihdyn näiden seinien sisällä. Heidän mielestään elämäni on yksitoikkoista, ja he myös epäilevät sitä, vaatiiko Jumala oikeasti tällaista elämää. En osaa vastata kaikkiin heidän kysymyksiinsä, mutta sydämessäni tiedän, että tämä elämäntapa on oikea – ainakin minulle. Kerran viikossa lähden kaupungille ulos luostarialueelta. Silloin menen tapaamaan miestäni ja lastani. Se päivä on minulle hyvin tärkeä, samoin heille. Jos asuisin perheeni luona kaiken aikaa, luulen, että avioliitto muuttuisi arkipäiväiseksi rutiiniksi, ja sitä en halua. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Elämässäni toteutan Hänen luomistyötään ja tahtoaan.

Olen vegaani. En halua, että yhdenkään eläimen veri vuotaa minun takiani. Tiedän, millaisissa olosuhteissa karjaa kasvatetaan ulkomailla ja myös Suomessa. Tuon tuostakin saa lukea lehdistä, että poliisi on määrännyt lopetettavaksi jonkin karjatilan eläimet, koska nämä ovat olleet aliravittuja ja eläneet hoidon puutteessa. Minä en halua, että yksikään eläin joutuu kärsimään minun vuokseni, sen takia en tue kotimaista enkä ulkomaista lihantuotantoa. Olen myös luopunut maidosta juuri samoista syistä. Ruokani tulee suoraan luonnosta, eikä sen vuoksi tarvitse yhdenkään eläimen kokea huonoa kohtelua ja lopulta tulla tapetuksi. Ruokani on myös hyvää, eikä kaikkea todellakaan tarvitse tehdä itse (jos se seikka vaikeuttaa vegaaniksi alkamista), vaan kaupasta saa herkullista ruokaa, jonka syömisestä ei tule huono omatunto. Meillä on kavereiden kanssa kerran kuussa hampurilaispäivä. Se on pitkä perinne, eikä kukaan halua olla pois tuosta tapaamisesta. Meille on varattu iso pöytä McDonald`sista, ja kaikki haluavat mukaan! Ulkopuolisia ei suvaita, meillä on ihan omat juttumme. Hampurilaispäivänä minäkin syön lihaa. Täytyy myöntää, että Mäkkärin burgerit ovat ihan parasta! Pari viikkoa sitten halusimme kaverini (myös vegaani) kanssa testata, mikä purilaispaikka on se kaikkein paras. Joka ikinen viikonpäivä kävimme jossakin mestassa, mutta lopputulos oli se, että kantapaikka vei kyllä voiton. En tunne huonoa omaatuntoa siitä, että syön silloin tällöin hampurilaispihvin. Ne eläimethän on joka tapauksessa jo tapettu, siitä en voi itseäni syyllistää.

Olen luterilainen piispa. Raamattu on ylin ohjeeni elämässä ja uskonasioissa. Olen kiitollinen Martin Lutherille siitä, että hän puhdisti uskon katolilaisesta hömpästä, niin että meille jäi jäljelle Raamatun pyhä tahto, jota ei tarvitse ruveta tulkitsemaan. Pyhä kirja antaa meille uskon ja elämän ohjeet. Kaikkein rakkainta minulle on jo rippikoulussa opetettu Lutherin sana pelastuksesta: ”Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden”. Joskus ihmiset vetoavat siihen, että Raamattua pitäisi lukea siten, että muistaa taustalla olevan kulttuurin ja aikakauden. Tietysti näinkin. Eihän kukaan oikeasti halua väittää, että jänis on märehtijä, vaikka Raamatussa niin sanotaan. Näitä pieniä asioita saattaa olla, mutta Raamatun pääsisältö on selvä, ja vaikka kymmenen käskyä kuuluvat Vanhan Testamentin puolelle, niiden viesti on yleismaailmallinen ja ylittää kaikki aikakaudet. - Tällä hetkellä kirkko kipuilee homoparien (vai mikä lienee oikea termi) vihkimisten kanssa. Pitäisikö kirkon vihkiä vai ei, pitäisikö asia jättää maalliselle instituutille ja kirkko vain siunaisi, vai voiko siunausta antaa? Vaikeita kysymyksiä. Raamattu on minulle tärkein opas, ja minä kyllä tiedän, mitä siellä sanotaan näistä asioista. Olen kuitenkin päättänyt vaieta, koska en halua riidellä. Voi, kun olisi olemassa sana, joka tarkoittaisi samalla kertaa kyllä ja ei!

Olen ihminen – ja epärehellinen itselleni.

Mihin Pride tarvitsee kirkkoa?

Perjantai 28.6.2019 - Pirkko Jurvelin

Mihin Pride tarvitsee kirkkoa?

Jotta puhuisimme ja lukisimme samasta asiasta, tarkennan termien määritelmät wikipedian avulla.

Suomen evankelisluterilainen kirkko on jäsenmäärältään suurin Suomessa toimiva uskonnollinen yhdyskunta, johon kuului 69,7% suomalaisista vuoden 2018 lopussa. Yhdyskunta tunnustaa luterilaisen opin mukaista protestanttista kristinuskoa. Kirkko on saanut nimensä saksalaisen uskonpuhdistaja Martin Lutherin ja evankeliumin mukaan.

Pride tarkoittaa maailmanlaajuista liikettä ja filosofiaa, jonka mukaan homoseksuaalit, biseksuaalit, transihmiset, sekä kaikkien muidenkin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen jäsenet voivat olla ylpeitä seksuaalisesta suuntautumisestaan ja sukupuoli-identiteetistään.

Suomen suurin Pride -tapahtuma on Helsingissä viikon ajan järjestettävä kulttuuri- ja ihmisoikeustapahtuma. Lauantaina marssiva kulkue on viikon huipennus. Näin suuren tapahtuman järjestäminen vaatii runsaasti varoja, ja siksi ulkopuolisten lahjoittajien apu on erittäin tärkeää. Tänä vuonna kumppanuustuloja on kertynyt noin 200 000 – 300 000 euroa. Tukijat ovat lähinnä liikelaitoksia (esim. Nordea), ja Suomen evankelisluterilainen kirkko on ollut suuresti otsikoissa juuri tuen tähden. Valitettavasti en löytänyt mistään kattavaa tukijoiden luetteloa, viime vuonna listassa oli ainakin myös Prisma.

Se, että Suomen kirkko on yksi Pride -tapahtuman tukijoista, on aiheuttanut kolmen päivän eropiikin kirkon jäsenten joukossa. Myös Päivi Räsänen on ilmoittanut harkitsevansa eroa Suomen kirkosta. Ymmärrän niitä, jotka ovat eronneet kirkosta tai harkitsevat eroa siitä, sillä olen tutkinut Lutheria aika paljon (myös graduani varten), ja mikäli hänellä olisi sananvaltaa nykyisessä kirkossamme, hän huutaisi varmasti naama punaisena: ”Te kurjat, katukaa ja tehkää parannus!” - Luther oli nimittäin aikamoinen kuumakalle.

Mihin Pride -liike tarvitsee kirkkoa? Se, että Suomen kirkko on mukana tukemassa tapahtumaa, antaa sille tietynlaisen yleisesti hyväksyttävän leiman, senhän me ymmärrämme, ja Helsingissä näytti ohjelman mukaan olevan monenlaista seurakuntien järjestämää toimintaa tämän viikon aikana. En tiedä, kuinka paljon kirkko on lahjoittanut varoja tapahtuman tukemiseen, mutta imagon lahjoittaminen on ollut merkittävän tärkeää.

Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo on kirjoittanut facebook-sivuillaan, ettei kirkkohallituksen johtoryhmällä (joka tukemispäätöksen on tehnyt) ole ollut valtuuksia tehdä päätöstä siitä, että kirkko on Helsinki Priden virallinen tukija. Keskitalo:” Kirkkohallituksen työjärjestyksen mukaan Kirkkohallituksen johtavista viranhaltijoista koostuva johtoryhmä on asioiden valmistelua varten oleva keskusteluelin. Sille ei ole delegoitu mitään päätösvaltaa edes Kirkkohallituksen sisäisissä asioissa, saati koko Suomen evankelisluterilaista kirkkoa koskien.” Vaikka Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Pekka Huokuna täsmensi myöhemmin, että kyseessä on pelkästään bisneskumppanuus - ei pyrkimys linjata kirkon avioliittokäsitystä -, niin kukapa näitä selityksiä jaksaa lukea. Suuri yleisö ymmärtää asian näin: Suomen evankelisluterilainen kirkko tukee Pride -liikettä.

Väärän päätöksen julistaminen on aiheuttanut kuohuntaa myös kirkon piirissä, ja siinä mielessä Keskitalon teksti oli oikeassa paikassa: päätös ei ole kirkon virallinen päätös.

Mielestäni Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen on tiivistänyt monen ihmisen mielipiteen hyvin: kirkko on avoin kaikille mutta ei kaikelle.

Pride -viikko on hyvin organisoituneen vähemmistön tapahtuma. Mikä liikelaitos (Prisma, Nordea?) olisi tukemassa vastaavanlaista tapahtumaviikkoa, jos sen järjestäisivät esimerkiksi vähemmistöinä elävät maahanmuuttajat, romanit tai vaikka juutalaiset?

P.s. Kuuntelin juuri piispa Keskitalon puheenvuoron Muhoksen Suviseurojen avajaistilaisuudesta. Se oli hyvin lämminhenkinen ja rohkaiseva puhe. Mieleeni jäi myös piispan käyttämä termi ”positiivinen uskonnonvapaus”. Hän tarkoitti sitä, että tänä aikana, jolloin ollaan hyvin herkkiä sen suhteen, etteivät esim. lapset saa ”vahingossa” uskonnollisia vaikutteita, meidän tulisi ymmärtää oikeutemme saada uskonnollisia vaikutteita. - Niin ja vielä, hän toivoi, että kaikesta huolimatta ihmiset eivät eroaisi kirkosta.