Lutherin ja minun vatsavaivat

Perjantai 9.11.2018 - Pirkko Jurvelin

              Lutherin ja minun vatsavaivat

Martin Lutherin persoona teki minuun vaikutuksen jo rippikoulussa. Siitä lähtien olen palaillut uskonpuhdistajasta kertovien kirjojen sekä hänen omien tekstiensä pariin. Kun työelämän pyörteissä innostuin tekemään jatko-opintoja yliopistolla saksankielen laitoksella, olin todella onnellinen siitä, että gradu-työni ohjaaja tohtori Bluhm hyväksyi työni aiheeksi Lutherin. Tutkin uskonpuhdistajan persoonaa kolmesta näkökulmasta: millainen Luther oli poikana, aviomiehenä ja isänä. Gradun tekeminen oli yhtä juhlaa, olin niin innostunut aiheestani! Joskus myöhemmin olen saanut palata lempiaiheeseeni, kun minut on kutsuttu pitämään esitelmiä Lutherista, ja jonkun artikkelinkin olen kirjoittanut. Kun menen Saksaan, etsin kirjakaupoista aina teologisen osaston, jonka pengon läpi mahdollisten Luther-uutuuksien toivossa. – Niitä ei kylläkään enää juuri tule, sillä katolilaisuus ja maallistuminen muokkaavat hyllyjen sisältöä omaan suuntaansa.

Ja nyt hyppään kohtaan: vatsavaivat. Isälläni oli tunnetusti ”huono maha”. Olen perinyt tuon ominaisuuden häneltä, mutta onnekseni minä olen saanut keliakia-diagnoosin, ja kun noudatan ruokavaliota uskollisesti, mahavaivat eivät ole jokapäiväinen ongelma. Mutta ongelma kuitenkin. Jo hyvin kauan sitten – paljon ennen kuin asiasta oli tullut terveysmuoti-ilmiö – huomasin, että masennus tai depressio tai alakulo – miten vain – liittyivät vatsavaivoihini. Yleensä kävi niin, että alakulo iski niin nopeasti, että ihmettelin itsekin, mikä nyt vaivaa. Heti kohta alkoivat sitten mahavaivat. Tämä kaava toistui niin usein, että minun oli pakko tehdä johtopäätös: vatsan toiminnan häiriöt aiheuttavat mielialan laskua, jopa masennusta. Tänään tästä yhteydestä puhutaan faktana ja suolistoa nimitetään elimistön ”toisiksi aivoiksi”.

Takaisin Lutheriin. Uskonpuhdistaja kärsi monenlaisista fyysisistä vaivoista. Kerrotaan vatsavaivoista, virtsatieongelmista, vaikeasta ummetuksesta, korvien suhinasta (verenpainetauti), sydänvaivoista, kihdistä, angiinasta, tajuttomuuskohtauksista sekä masennuksesta, muutamia mainitakseni. Moni historioitsija on sitä mieltä, että nuoruudessa luostarissa vietetyt vuodet raunioittivat Lutherin terveyden. On helppo uskoa, että jatkuva paastoaminen, valvominen, itseruoskinta ja monet kuuliaisuutta koettelevat tehtävät olivat lopulta terveydelle vaarallisia. Luther itse mainitsee, että miltei ”paastosi itsensä hengiltä”.

”Voi, kuinka paljon sairauksia meille ihmisille annetaankaan tässä kuolevaisessa ruumiissa! Niin monta jäsentä kuin on ruumiissa, niin monta on sairautta.”

”Jos jotakuta vaivaa surumielisyys, epäilys, sydämen murhe tai huono omatunto, hänen tulee ensin saada lohtua Jumalan sanasta, sitten hänen tulee syödä ja juoda ja hakeutua jumalaapelkäävien kristittyjen seuraan ja puheisiin heidän kanssaan. Tämä auttaa.”

”Kun raskaat ajatukset valtaavat, niin aja ne pois, jos voit. Jos et muuta tiedä, niin puhu hyvien ystävien kanssa jostain muusta mieleisestäsi aiheesta.”

”Ennen kaikkea sinun pitää muistaa se, etteivät nämä pahat ja surulliset ajatukset ole Jumalasta, vaan Paholaisesta, sillä Jumala ei ole murheen, vaan lohdun ja ilon Jumala.” – Lainaukset toimittamastani kirjasta: Martti Luther: Ajatuksia elämästä, ilosta ja onnesta.

Tutkiessani Lutherin elämänkertoja olen tullut siihen johtopäätökseen, että masentunut Luther oli suolistovaivojen uhri. Kaikkien sairauksiensa keskellä hän toteaa kuitenkin: ”Meillä on enemmän syytä iloon kuin suruun”.