Uusi ura 96-vuotiaana

Torstai 23.7.2026 - Pirkko Jurvelin

Uusi ura 96-vuotiaana

Koska en löytänyt kirjastosta mitään luettavaa (hmh), niin jouduin jälleen kerran menemään omalle kirjahyllylleni, josta poimin teoksen ”Näkymätön muuri”. Kirjailija Harry Bernstein kuvaa teoksessaan lapsuuttaan pienenä juutalaispoikana Pohjois-Englannin Lancashiren pikkukaupungissa ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Kaupungin halki kulki katu, jonka toisella puolella asuivat juutalaiset ja toisella puolella kristityt, ja katu heidän välillään oli kuin näkymätön muuri. Kun poika oli 12-vuotias, perhe muutti USA:han paremman elämän toivossa. Teos päättyy aikaan, jolloin Harry palaa USA:sta vierailemaan entiseen kotikaupunkiinsa.

En palaisi tähän kirjaan yhä uudelleen, ellei se olisi jo ensimmäisestä lukukerrasta lähtien tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta, ja siksi kirja on edelleen hyllyssäni, vaikka moni muu teos on sieltä jo joutunut lähtemään.

Kun aloin lukea tätä teosta jälleen kerran, luin ensimmäiseksi sen takakannen ja totesin, että Harry Bernstein oli alkanut kirjoittaa teostaan vaimonsa kuoleman jälkeen. Se ilmestyi vuonna 2007, kun Bernstein oli 96-vuotias. Tämän jälkeen Bernstein kirjoitti vielä kaksi kirjaa, ja hän kuoli 101- vuotiaana. Kirjoittaminen oli kuitenkin ollut aina Bernsteinin arkityö: Hän oli kirjoittanut artikkeleita useisiin lehtiin, toiminut elokuvayhtiöissä käsikirjoitusten lukijana sekä ammattilehdissä toimittajana, mutta kirjailija hänestä tuli kuitenkin vasta 96-vuotiaana.

Olin aika lailla hämmentynyt ja myös onnellinen luettuani Bernsteinin myöhäisestä kirjailijan urasta. Jollakin tapaa tämä avasi silmäni: Ihmisen ei tarvitse olla nuori, ei edes keski-ikäinen aloittaakseen uuden uran luomisen, tehdäkseen jotakin erilaista, kiinnostavaa, uutta! Rupesin ottamaan selvää, löytyisikö muita henkilöitä, jotka olisivat saavuttaneet jotain erilaista ”varttuneella” iällä, ja löytyihän heitä vain muutaman mainitakseni:

- Kansainvälisesti arvostettu taiteilija Anna Mary Robertson Moses aloitti taiteilijan uransa 78- vuotiaana.

- Harland David Sanders alkoi rakentaa KFC- ketjua yli 60-vuotiaana. Hän myi kanareseptiään, ja yrityksestä tuli kansainvälinen ketju.

- Pieni talo preerialla- kirjasarjan kirjoittaja Laura Wilder julkaisi ensimmäisen kirjansa noin 65- vuotiaana. Kirjasarjasta tuli klassikko, joka on myös filmattu.

- Nelson Mandelasta tuli Etelä – Afrikan presidentti 75-vuotiaana. Sitä ennen hän vietti vankilassa 27 vuotta.

- Frank McCourt julkaisi Pulitzer- palkitun teoksensa ”Seitsemännen portaan enkeli” 66-vuotiaana (lukekaa ihmeessä!).

- Fauja Singh aloitti maratonjuoksun 80-vuotiaana ja juoksi useita maratoneja yli 90-vuotiaana.

Kyllähän näitä löytyy, kun rupeaa hakemaan.

Sain alkukesästä yllättävän kutsun Pertti Pulkkinen-nimisen taiteilijan 90-vuotistaidenäyttelyyn. Muistan Pertin Tornion ajoilta, jolloin hän harrasti partiotoimintaa. Siellä hän tutustui myös isääni, joka nuoren Pertin lahjat tuntien palkkasi tämän maalaamaan muotokuvia perheestään. Tänään meidän kotimme seiniä koristavat Pertin maalaamat muotokuvat minun lapsuusperheeni sisaruksista (pikkusisko, minä keskimmäinen sekä isoveli) ja ukistani. On ihmeellistä, kuinka tämän taiteilijan ura on kestänyt jo ainakin 70 vuotta! Ja oli todella harmillista, etten päässyt avajaisiin ja tavannut lapsuuteni taiteilija- tuttavaa.

”Luovuus ja oppiminen eivät kysy ikää. Joskus molemmat puhkeavat kukkaan vasta korkeassa iässä, olosuhteiden pakosta, sisäisestä palosta, kokemuksen voimasta ja periksiantamattomuudesta.”

LKT, professori Eija Kalso

Laiskaa uutta vuotta!

Keskiviikko 30.12.2020 - Pirkko Jurvelin

Laiskaa uutta vuotta!

Lueskelin joutessani (!) teosta ”Miksi kannattaa (välillä) olla tekemättä mitään?” (Satu Kaski – Vesa Nevalainen). Heti alkuun on tässä todettava, etten kokenut lukiessani mitään ahaa-elämystä, vaikka olin jotain sellaista odotellut. Laiska- ja laiskuus-sanoja oli kyllä kirjassa tukittu niin moneen paikkaan, että se tuntui jo haetulta. Tekijät mainitsevat esimerkiksi ”tilannekohtaisen laiskuuden”, jolla he tarkoittivat sitä, ettei ihminen uuden tilanteen yllättäessä heti ampaise tekemään jotakin. Voihan tällaisen käytöksen halutessaan tulkita laiskuudeksi, mutta mielestäni asioiden harkitseminen ja punnitseminen, oikean ratkaisutavan löytäminen ilman heti paikalla-hökäisyä on myös erittäin tarpeellista ja viisasta, eikä siis osoita välttämättä lainkaan laiskuutta. Tekijät mainitsivat myös ”feikkilaiskuuden”, jonka tunnistin heti lukioajoiltani. Ennen koetta me kaverit kehuimme toisillemme, kuinka vähän olimme lukeneet kokeeseen, vaikka itse asiassa jokainen oli paahtanut ihan hulluna. Tässä tapauksessa hyväksyin myös feikkaamisen, sillä jos koe olisi mennyt huonosti, niin olipahan selityskin – vaikkakin valehdeltu – olemassa.

Luova laiskuus oli tietysti kirjassa ihan oman otsikon alla. Ennen kuin luin kyseisen kappaleen, muistin, että joku Piilaakson työntekijöistä oli eräässä haastattelussa kertonut, kuinka paljon aikaa hän viettää sohvalla maaten. Ymmärrän tämän täysin. Kun mieli ja aivot saavat levätä, niin uutta voi alkaa syntyä. Jos olemme koko ajan paineen alla, niin ei siinä paljon jää tilaa luovuudelle. Muistan, kun parisen vuotta sitten olin mukana eräässä kokouksessa, jossa meidän piti suunnitella aika mittava, kaksi päivää kestävä tilaisuus. Nuori ohjaajamme jakoi meidät ryhmiin, antoi ajan, ja sanoi, että nyt alkakaa puskea ideoita, ihan millaisia vaan, ei tarvitse olla kovin järkeviäkään tässä vaiheessa. Tämä oli sitä ”brainstorming” juttua, johon yksi ja toinen oli mielistynyt. Minusta tilanne oli kaamea. Yritä siinä nyt väkisin tuottaa jotakin – ihan mitä vaan -, pääasia, että suu kävi. Ei, ei ja ei! Rauha, yhteinen keskustelu, tilaisuus kuulla ja tulla kuulluksi, usko, että kyllä me tässä yhdessä saamme jotain aikaan, siinä on hyviä lähtökohtia yhteiselle suunnittelulle. Hyi, sellainen pakkoluovuus tai mikä lie!

”Laiska töitään luettelee.” ”Ahkeruus kovan onnen voittaa.”Ahkeruus on ilomme.” ”Hiki laiskan syödessä, vilu työtä tehdessä.””Ensin työ, sitten huvi.”

Sananlaskujen viesti on selvä: Töihin siitä! Ja jos sattuisi aikaa jäämään, niin ehkä voit hiukan levätä. Me suomalaiset olemme yleisesti ottaen kovia paiskomaan hommia. Ehkäpä siksi täällä kannattaakin julkaista kirja niinkin eksoottisesta aiheesta kuin laiskuus. Toisaalta, me olemme aikamoisia laiskimuksia verrattuina esimerkiksi japanilaisiin ja kiinalaisiin. He joutuvat tekemään pitkiä työpäiviä, eikä siinä kitinä auta!

Aloin miettiä, tunnenko laiskoja ihmisiä. Kovasti piti yrittää muistella, ennen kuin yksi tyyppi tuli mieleen. Ei hän ainakaan töissä ollessaan tehnyt muuta kuin sen, mikä oli pakko, ja yritti tietysti käyttää hyväkseen toisten ideoita ja työpanosta. Mutta siis vain yksi henkilö tuli mieleen. Ahkeria ihmisiä on ympärilläni paljon. Eräs ystäväni jäi eläkkeelle kymmenen vuotta sitten, ja uskokaa tai älkää, mutta hän tekee edelleen ansiotöitä. Toisaalta hän saattaa istua vapaa-aikanaan kaksi tuntia ristikkoa ratkoen, mikä ei taas minulta onnistuisi.

Opaskirjassa sanotaan: ”Liiallinen ahkeruus on pahasta, sillä se uuvuttaa tekijänsä ja näivettää hänen lähellänsä olevilta ihmisiltä kaikenlaisen halun yrittää.”

Milloin saa hellittää? Luulen, että suomalainen peruspuurtaja antaa itselleen luvan levätä LOMALLA. Siis vasta l-kirjaimella alkava sana on lähtölaukaus löhöilyyn. Tämä on tuttua minulle. Kun olen kotimaisemissa, minun pitää tehdä jotain HYÖDYLLISTÄ. Toki saan relata välillä, mutta vasta sitten, kun HOMMAT ON HOIDETTU. Siksi LOMA-sanasta on tullut niin tärkeä, ja minulle ja monelle muulle se tarkoittaa myös matkustamista. Kun olet poissa kotoa, et voi tehdä mitään järkevää ja hyödyllistä, siispä saat luvan kanssa maata rannalla ja lukea kirjaa.

Sainko uusia ajatuksia tästä kirjasta, jonka otsikon alla lukee”laiskottelun jalo taito”? Ainakin mieleeni jäi se, etten minä tarvitse lupaa (edes itseltäni), jos haluan maata sohvalla ja lukea kirjaa. Vaikka sisäinen minäni muistuttaa, että pyykit ovat ripustamatta, ja että ruokaakin pitäisi alkaa kasata kokoon, niin siltikin voin vielä lukea seuraavan luvun – ja ehkä sitä seuraavan.

Oli myös hyvä jälleen kerran saada vahvistusta sille, että aivot tarvitsevat lepoa, eli toisin sanoen: On hyvä viettää aikaa ilman erilaisia ärsykkeitä ja tekemistä. Vanhemmiten olen huomannut itsessäni sen, etten oikein jaksa kuunnella radiota puhumattakaan äänikirjoista, joita en yrityksistäni huolimatta ole koskaan oppinut kuuntelemaan. Aloin laittaa ruokaa eräänä päivänä ja ajattelin, että voisin aukaista radion ja kuunnella joulumusiikkia. En tehnyt kuitenkaan sitä, koska en lopultakaan kaivannut ylimäärästä ääntä, halusin olla hiljaisuudessa.

Toivotan Sinulle laiskaa uutta vuotta! Älä pelkää työtä, vaan käy sen viereen makaamaan! Kyllä se siitä.