Suomalaiset arvot

Lauantai 13.9.2025 - Pirkko Jurvelin

Suomalaiset arvot

Katselin kuvaa, jossa kolme lastenlastani seisoo mäen päällä. Heidän alapuolellaan aukeaa metsämaisema, jossain kauempana näkyy niittyä, ja sinisellä taivaalla kelluvat poutapilvet. Kuinka kaunis ja seesteinen otos!

Eilen tuli puhelimeeni parin minuutin video 2- luokkalaisesta tyttären pojasta. Tämä 8- vuotias heilui määrätietoisesti ja rivakasti metsässä marjanpoimuri kourassaan – ja ilmeisesti rahankiilto silmissään. Tietysti työstä maksetaan palkka! Sekä tämä video että aikaisemmin tullut kuva saivat minut hymyilemään: Lapset olivat päässeet aidon, suomalaisen kulttuurin ääreen, ja siitä täytyy luonnollisesti kiittää heidän vanhempiaan.

Tämän päivän tiedotusvälineet antavat lukijoilleen ja katselijoilleen vääristyneen kuvan suomalaisista arvoista ja käytännöistä. Ja miksi näin tehdään? Luonnollisesti siksi, että klikkiotsikot ja äärimmäistapaukset kiinnostavat lukijoita (tai ainakin näin oletetaan), ja niinpä niitä tuotetaan jatkuvalla syötöllä – suorastaan pakkosyötöllä - taloudellisen voiton saamiseksi. Valitettavasti tämä trendi on saanut aikaan sen, että kaikki outo ja äärimmäinen on alkanut monen mielessä vaikuttaa jokapäiväiseltä ja normaalilta.

Kuitenkin meidän tavallisten suomalaisten arvomaailmasta löytyy paljon asioita, jotka ovat yhdistäneet ja yhdistävät kansakuntaamme edelleen. Luonnon arvostaminen ja siellä liikkuminen kuuluvat olennaisena osana kansamme mentaliteettiin. Se hiljaisuus ja rauha, jonka ääreen kaipaamme ja josta saamme nauttia luonnossa, on hyvin kansallinen piirre. Rehellisyys, luotettavuus, sisukkuus, itsenäisyys, vaatimattomuus, myös näitä ominaisuuksia pidetään suomalaisille yleisinä. Luetteloa voi jatkaa vielä: koulutuksen ja työn teon arvostaminen, tasa-arvon painottaminen … Tunnistatko itsesi ja ajatusmaailmasi?

Onneksi yhä vielä on tiedotusvälineitä, joiden sisällöllinen päätarkoitus ei ole hätkähdyttää, kauhistuttaa ja pelottaa. Luin tänään tulleesta Suomen Kuvalehdestä mielenkiintoisen artikkelin, jossa kerrottiin Tampereen Kalevan kulman Iloa Arkeen- pysäkistä. Ohjelmatarjonta kyseisellä pysäkillä on runsas ja monipuolinen, kävijöiden ikähaarukka 65 – vuotiaista yhdeksänkymppisiin vanhimman kävijän ollessa 101- vuotias. Myös ruokailuja ja monenlaisia retkiä oli tarjolla, ja tämä kaikki joko ihan ilmaiseksi tai pienellä maksulla. Kyseinen artikkeli kuvasti mielestäni myös suomalaista arvomaailmaa. On tahtoa toimia toisten puolesta, ja sellainen tekeminen tuottaa iloa toisille ja itselle. Nähtäväksi jää, kuinka paljon valtion avustusleikkaukset tulevat näkymään tässäkin toiminnassa.

Samasta lehdestä luin artikkelin, jossa kerrottiin, että kaunokirjoja myydään kaikesta huolimatta hyvin. Varmasti useimmat meistä ovat uskoneet, että suoratoistopalvelut ovat vieneet viimeisetkin kirjat kirjakauppojen hyllystä. Siis vieneet minne? No, varaston perukoille, mutta näin ei siis ole. Fakta on kuitenkin se, että tietokirjojen kohdalla on olemassa alamäki (ja minun viimeinen teokseni, joka kiertää kustantamorallia, on nimenomaan tietokirja). Kaiken kaikkiaan minua kuitenkin ilahdutti uutinen siitä, että suomalaiset sekä lukevat että myös yhä ostavat kirjoja.

Sain osakseni välittämistä ja hienotunteisuutta, kun viisi vuotta sitten postilaatikosta putosi Oulun omaishoitajien yhdistyksen Ommaiskortteeri- lehti. Naapurini Taina oli huomannut perhetilanteeni ja halusi tällä tavalla kertoa, että apua on saatavilla. Tuon lehden luettuani ymmärsin olevani omaishoitaja (en edes tuntenut sanaa ennestään) ja otin yhteyttä kyseiseen yhdistykseen. Vuosien varrella olen saanut monenlaista apua sitä kautta, ja nyt on tullut kuluneeksi jo neljä vuotta siitä, kun minua pyydettiin kyseisen yhdistyksen hallituksen jäseneksi. Sitä työtä tehdessäni ovat monet, hienot suomalaiset arvot tulleet tuttuakin tutummaksi.

Se, että pitää elämässään tietyistä arvoista kiinni, ei merkitse sitä, että on vanhanaikainen ja kehityskyvytön. Päinvastoin: Arvojensa puolesta taisteleva on rohkea ja sitkeä – ja kaiken lisäksi tärkeä yhteiskunnan jäsen.

Huh! Kylläpä tuli ummehtuneen ja vanhanaikaisen oloinen blogiteksti. Ei se mitään, myönnän olevani monissa asioissa vanhanaikainen, mutta – ummehtunut? En todellakaan!

Woken aika alkaa olla ohi - ja hyvä niin!

Lauantai 11.1.2025 - Pirkko Jurvelin

Woken aika alkaa olla ohi – ja hyvä niin!

Wokeismi on määritelty siten, että termillä tarkoitetaan yhteiskunnallista tiedostamista, halusta tuoda esille vähemmistön oikeuksia ja puuttua syrjintään ja vihapuheeseen. Termi ”woke” on todennäköisin peräisin amerikkalaisen soul- laulajan Erykah Badun esittämästä kappaleesta.

Nyt maailmalla puhutaan ja kirjoitetaan yleisesti siitä, että kyseisen kulttuurin aika alkaa olla ohi, ja asiasta ollaan huojentuneita. Wokeismin hiipumisesta hyvänä esimerkkinä on se, että Donald Trump nimitti joulukuussa juristi Harmeet Kaur Dhillonin Yhdysvaltain oikeusministeriön kansalaisoikeusosaston apulaisoikeusministeriksi. Dhillon on tunnettu woke- ideologian vastaisista mielipiteistään.

Hän-sanan käyttö on ollut ongelmallista esimerkiksi saksan, ruotsin ja englanninkielessä, joissa mies- ja naispuolisista henkilöistä käytetään eri termiä (er/sie, he/she, han/hon). Meidän kielessämme tätä ongelmaa ei olekaan. Hän-sanaa on sitten yritetty korvata ja kääntää ja vääntää kaikille sopivaksi sellaiseen muotoon, ettei ketään voi syyllistää syrjimisestä, koska ketään ei haluta puheessa tai kirjoituksessa nimetä tietyn sukupuolen mukaan.

Lukemissani artikkeleissa kerrotaan, kuinka varsinkin lapset ja nuoret ovat joutuneet/päässeet kuulemaan ja näkemään woke- opetusta. Saksassa esimerkiksi kirjastoissa on järjestetty sukupuolen moninaisuuksia käsitteleviä luentoja. Tänään nämä nykyisin jo aikuiset ihmiset valittavat, että ovat joutuneet propagandan kohteeksi. Nykyisin useissa maissa ollaan myös kokemuksista viisastuneina muuttamassa lainsäädäntöä siihen suuntaan, etteivät sukupuolenmuutoshoidot ja -leikkaukset enää ole sallittuja lapsille ja hyvin nuorille, ja niihin pääsemiseen on asetettu tiukemmat kriteerit.

Täällä Suomessa wokeilu on pientä myrskyä vesilasissa verrattuna siihen, miten aate on maailmalla vaikuttanut myös taloudellisesti. Esimerkiksi Walt Disney- yhtiö alkoi tuottaa filmejä, joissa alkuperäinen tarina ja ihmiset (sukupuoli, ihonväri) oli muutettu siten, ettei kukaan pahastuisi vahingossakaan. Tämä merkitsi miljoonien katselijoiden vähenemistä. Amerikan suosituin olutmerkki Bud Light menetti asiakkaansa, kun olutbrändi julkisti mainoskampanjansa transseksuaalin some- vaikuttajan kanssa. Olut ei kuulemma liiku markettien hyllyiltä enää edes alennushintaan. Myös sellaiset yhtiöt kuten Goodyear, Victoria`s Secret ja monet muut ovat joutuneet toteamaan woke- myötäilyn vaikuttavan negatiivisesti myyntiin.

Rahan merkitys on todettavissa myös muuallakin woke- yhteyksiin liittyen. Muistatte ehkä ”Black Lives Matters” liikkeen, jossa erityisesti mustien (siis mitä sanaa voin käyttää, kun se n-sanakin on kielletty?) kansalaisten oikeuksia tuotiin esille. Tänä päivänä useampi liikkeen tärkeimmistä edustajista on joutunut oikeuteen taloudellisista rikoksista, sillä he ovat siirtäneet itselleen miljoonien arvoiset säästöt, jotka ovat alun perin kuuluneet liikkeelle. Raha haisee.

Tämä meidän pikkuinen Suomemme on aivan liian merkityksetön missään suhteessa, kun puhumme wokeismista. Täällä meidän täytyy sietää Jeesus-sanan kieltäminen ja yleensäkin uskonto- boikotti, Peppi Pitkätossun elämän uudelleen arviointi ja Afrikan tähti- pelin poistaminen herkkien nykylasten pelikentältä. Tähän asti olemme sanoneet nöyrästi ”totta kai”, koska emme halua pahoittaa kenenkään mieltä, emmekä maksaa enempää korvauksia. Nyt onneksi järki alkaa kasvaa täällä Pohjolassakin. Kirjoja luetaan oman aikansa näkökulmasta, samoin pelataan pelejä (jos kukaan edes ihmettelee, mitä ja miksi), samoin katsellaan elokuvia, kuunnellaan musiikkia – jokainen OMAN halunsa mukaan, eikä siihen haluun sekoiteta yhden henkilön jostakin tekaistua mielipidettä.

Ja vielä selvennykseksi: Jokainen olkoon ja toimikoon niin kuin haluaa, kunhan ei loukkaa toisia ja pysyy lain sallimissa rajoissa.

Muuten, olen silloin tällöin miettinyt, miksi näitä woke- kieltoja ja esille ottoja pulpahtaa pinnalle säännöllisen epäsäännöllisesti. Kuka niitä tuottaa? Kuka niistä hyötyy? Mistä ne tulevat? Kuinka kaukaa? Rajojen takaa? Mietin jopa, että näitä hälyjä tuotetaan tahallisesti ja systemaattisesti. Täytyypä vielä pohdiskella sitä, kuka tai mikä taho hyötyy eniten siitä, että Suomi saadaan sekaisin.

Lähde: NZZ, Johannes Boie; Berlin: Die Kultur der Wokeness neigt sich dem Ende zu – und hinterlässt einen politischen Flurschaden, der kaum zu überblicken ist