Hyvät rutiinit

Sunnuntai 30.5.2021 - Pirkko Jurvelin

Hyvät rutiinit

Kirjastosta lähti mukaani James Clearin teos ”Pura rutiinit atomeiksi”. Kirjan nimi houkutteli, joten päätin astua ansaan. Takakannessa kerrottiin, kuinka kirjan avulla hyvien rutiinien noudattamisesta tulisi helppoa ja huonojen ylläpitämisestä mahdotonta. Esittelyteksti ilmoitti myös, että oli aivan sama, mitä ihminen halusi muuttaa, sillä kirjan esittelemällä menetelmällä lukija onnistuisi siinä.

James Clearin tie kirjailijaksi alkoi baseball-kentältä, jossa hän lukioikäisenä sai päähänsä luut murskaavan iskun pelaajan kädestä irronneesta mailasta. Pojan henki säilyi, mutta edessä oli pitkä kuntoutus sekä haaveiden romuttuminen ammattilaisurasta. Kun Clear lähti yliopistoon, hän pelasi yhä baseballia, mutta menestys ei ollut kovinkaan kehuttava, kunhan sai roikkua piireissä mukana. Muutos miehen elämässä tapahtui lopulta yliopistoaikana.

Lukiessani Clearin kertomusta siitä, kuinka hän päätti opintojensa alkaessa laittaa elämänsä uuteen uskoon, mieleeni tuli, että elämän uudelleen rakentaminen oli mahdollista, koska hän pääsi irti kodin holhouksesta. James aloitti siis elämässään uudet rutiinit (= tapa tai käytös, joka toistuu säännöllisesti): Hän nukkui säännöllisesti, piti huoneensa siistinä, muutti opiskelumenetelmiään, harjoitti uudenlaista liikuntaa. Muutokset olivat aluksi pieniä, joka päivä toistuvia asioita, jotka rakensivat aikaa myöten hänen arkensa uudelleen.

Valmistuessaan Denisonin yliopistosta Clear valittiin yliopiston parhaaksi miespuoliseksi urheilijaksi ja nimitettiin ESPN Academic All-American Teamiin, jonka kunnian sai koko maassa ainoastaan 33 pelaajaa. Hän sai myös presidentin mitalin (suuri akateeminen kunnianosoitus) ja muita huomattavia kunnianosoituksia. Tarinalla on siis onnellinen loppu.

Mitä minä sain irti tästä kirjasta? Ensiksikin: Olen hyvin hämmästynyt kirjan nimestä (”Pura rutiinit atomeiksi”), koska kirjassa nimenomaan neuvotaan rakentamaan pieniä rutiineja, jotka ajan mittaan auttavat ihmistä muuttamaan elämäänsä haluttuun suuntaan. Teoksen nimi tulisi olla ”Rutiineilla elämänmuutokseen” tai vastaavaa, mutta eihän se kuulostaisi houkuttelevalta.

Ja sitten se juttu, että kirja oli liian raskassoutuinen, jos ja kun sen tarkoitus on kuitenkin tavoittaa tavallinen meikämanne. Liikaa hiirikokeita, kaavioita, tiivistelmiä, liian tekninen ote asiaan, josta olisi voinut saada aikaan todella mielenkiintoisen bestsellerin.

Mutta kyllä, löysin teoksesta paljon hyviä oivalluksia, ja olisin löytänyt varmasti enemmänkin, jos olisin jaksanut perehtyä niihin kaavioihin.

Kun ihminen on omaksunut tietyn identiteetin, hän elää siinä. Clear puhuu ”kognitiivisesta horroksesta”, jossa ihminen elää tajuamatta sitä, että hän voi muuttaa asioita.”Minulla on surkea suuntavaisto.” ”Olen huono matematiikassa.” ”Olen huono muistamaan ihmisten nimiä.” ”En ole aamuihminen.” ”Olen aina myöhässä.” Tässä muutamia olettamuksia, joita pidämme osana persoonaamme.

Hetkinen. Nyt minä havahduin. Olen aina sanonut, että olen surkea suunnistamaan (olin koulussa se ainoa, joka meni harhaan), mutta miten ihmeessä olen kulkenut yksin ympäri suurkaupunkeja ja pienempiäkin paikkakuntia ja laskujeni mukaan eksynyt tasan yhden kerran. Hmh, olenkohan kehitellyt tuon osan identiteettiäni puolustukseksi kouluaikojeni huonolle suunnistusmenestykselle? Ilmeisesti osaan suunnistaa, mutta kartanlukutaidossani on petrattavaa. Clear korostaakin sitä, että ihmisen on jatkuvasti muokattava uskomuksiaan ja parannettava ja laajennettava identiteettiään. Mitä sinä luulet itsestäsi? Onkohan se ihan totta, vai jokin luutunut käsitys, jonka voit muuttaa?

Muutama pieni käytännön vinkki lähti kirjasta mukaan. Aloita pienimuotoisesti. Jos et opi espanjaa, etkä ole kuitenkaan innostunut raatamaan, tee päätös opiskella sanastoa/kielioppia/kerrata kappaleita 15 minuuttia joka päivä. Eihän se ole paljon, kyllä sen jaksaa.

Toisaalta tiedät, että sinun pitäisi liikkua enemmän, mutta kun… Aloita varttitunnin lenkillä joka päivä. Ota tietty aika päivästä, äläkä lipsu siitä. Toista niin kauan, ettet voi enää luopua tästä rutiinista, ja sitä paitsi alat huomata, että liikunta on mukavaa, se piristää, ja sinulla on aikaa mietiskellä tai vaikkapa kuunnella äänikirjoja samalla.

Ja se iänikuinen laihduttaminen. Aloita pienestä rutiinista, olipa se sitten mitä tahansa. Jätä pois kaikki ravinto, johon on lisätty sokeria. Se on siinä. Tai keksi joku muu oma juttu, joka parantaa ruokailutottumuksiasi, olkoonpa se sitten kupillinen salaattia joka päivä tai muuta vastaavaa.

Clear mainitsee myös, että toisinaan asioiden kirjaaminen vahvistaa uuden rutiinin sisäistämistä. Laita vaikka rasti ruutuun tai merkki kalenteriin, kun olet tehnyt päivän opiskelujakson, lenkin tai mitä tahansa asian, josta haluat osan arkipäivääsi. Kirjassa kerrotaan esimerkki puhelinmyyjästä, joka aloitti päivänsä laittamalla 150 paperiliitintä kuppiin. Jokaisen myyntipuhelun jälkeen yksi liitin pudotettiin toiseen, tyhjään kuppiin. Näin tuo mies pystyi seuraamaan työnsä etenemistä ja motivoimaan itseään. Aika mielekäs oivallus.

Kuten jo alussa sanoin, Clearin kirja oli minulle hiukan liian tieteellinen, vaikka kyllä hän oli yrittänyt lisätä inspiroivia tapauksia sinne ja tänne tekstiinsä. Kirja kannattaa kuitenkin lukea, ehdottomasti. Onhan sinullekin kirjojen lukeminen (tai kuunteleminen) jokapäiväinen rutiini? Niin minullekin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: James Clear, rutiini, elämänmuutos

Luo itsesi uudelleen

Sunnuntai 18.4.2021 - Pirkko Jurvelin

Luo itsesi uudelleen

Jonotettuani puoli vuotta Joe Dispenzan kirjaa ”Luo itsesi uudelleen”, pääsin vihdoin hakemaan sen kirjastosta. Itse asiassa en enää edes muistanut, miksi olin varannut kyseisen kirjan, mutta jotain siinä täytyi olla, kun moni muukin oli ollut samaa teosta vailla.

Tartuin opukseen innolla (386 sivua), ja jo heti ensimmäisiä sivuja lukiessani mieleeni tuli, että nyt opin jotain uutta. Joe Dispenza on maailmankuulu kiropraktiikan tohtori, kirjailija ja luennoitsija, hän on kirjoittanut useita menestysteoksia. Dispenza on opiskellut laajalti biokemiaa ja neurotieteitä, ja tämä perehtyneisyys näkyy tässä teoksessa.

Haluatko luoda itsesi uudelleen? Oletko kyllästynyt olemaan sama epäluuloinen, ankea, onneton ihminen, joka on geeneissään saanut kaikki mahdolliset negatiiviset ominaisuudet? Mutta eihän geeneilleen kukaan mitään voi – kummastelee lukija -, ja kun lapsuuskin on ollut, mitä nyt on ollut, niin ei kai tässä tämän kummemmaksi enää voin tulla. Joe Dispenza väittää kuitenkin, että muutos on mahdollinen, mutta se vaatii työtä ja pitkäjänteisyyttä.

Ja nyt, huomio, huomio, seuraa jotain uutta – ainakin minulle tämä tieto oli uusi: Neurotiede on todistanut, että voimme muuttaa aivojamme ja täten myös käyttäytymistämme, uskomuksiamme ja asenteitamme vain ajattelemalla toisin. Pelkästään henkinen harjoittelu aiheuttaa sen, että aivojemme hermoradat voivat järjestäytyä uudelleen vastaamaan tavoitteitamme. Eli: Kun keskityt ajattelemaan tiettyä asiaa ja toistat tätä harjoitusta tarpeeksi usein, aivosi muuttuvat sellaisiksi kuin tapahtuma olisi jo oikeasti tapahtunut. No, huh, huh!

Dispenza kertoo tutkimuksesta, jonka osanottajat tekivät mentaalisia yhden käden pianoharjoituksia kaksi tuntia päivässä viiden päivän ajan (he eivät siis koskeneetkaan pianoon). Verrokkiryhmä teki saman harjoituksen mutta soittaen oikeasti pianolla. Molempien ryhmien aivoissa tapahtui lähes samanlaiset muutokset (tässä kohtaa seuraa pitkä tieteellinen selostus hermoklustereista jne – hyppäsin yli). Tämäkin tutkimus, joka on yksi monien joukossa, osoitti siis sen, että voimme muuttaa aivojamme ajattelemalla, eivätkä aivomme tee eroa sillä, tapahtuuko asia oikeasti mielen ulkopuolella vai vain sen sisäpuolella.

Dispenzan teoksessa on paljon tutkimustietoa, kaavioita ja teoriaa. Näiden avulla hän haluaa lukijoiden löytävän vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Hallitseeko mielesi kehoasi? Vai hallitseeko kehosi mieltäsi? Miksi ihmisen on niin vaikea muuttua?

”Ihminen saattaa tietoisesti haluta olla onnellinen, terve tai vapaa, mutta kahdenkymmenen vuoden kokemus kärsimyksestä ja kivun ja säälin kemikaalien kierto kehossa ovat tiedostamatta virittäneet kehon pysymään tavanomaisessa tilassaan. Elämme vain tavan mukaan, kun emme enää ole tietoisia siitä, mitä ajattelemme, teemme tai tunnemme. Tärkein tapa, josta meidän on luovuttava, on tapamme olla oma itsemme.”

Ainahan on sanottu, että ihminen on psykofyysinen olento, tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Dispenzan mukaan siis ihmisen fyysiseen olemukseen (soluihin) juuttuneet mallit estävät hänen muuttumistaan, vaikka hän haluaisikin. Jos henkilö on vuosikausia tuntenut negatiivisia ajatuksia, niin hänen tilansa on automaattinen, eli hän on onneton, vaikka siihen ei olisi juuri sinä päivänä edes erityistä syytä. Ja vaikka tuijotat tänä aamuna peiliä tyytymättömänä kadonneeseen vyötäröösi ja päätät – jälleen kerran -, että asiaan tulee muutos heti tästä hetkestä alkaen, niin todennäköisesti mitään muutosta ei kaikesta haluamisestasi ja päättämisestäsi tule kuitenkaan. Harmillista ja ikävää!

Laajan tutkimuksensa perusteella Dispenza uskaltaa luvata elämänmuutoksen kaikille niille, jotka haluavat panostaa tähän muutokseen. Hänen mukaansa siis kysymys on siitä, että soluissa oleva haitallinen tieto on muutettava toisenlaiseksi, ja vasta siitä alkaa muutos. Tarvitaan siis fyysisiä muutoksia (kaikenmaailman soluissa ja neuroneissa ja vaikka missä – kaikki oli selitetty hyvin, mutta läheskään kaikkea en ymmärtänyt), jotta saadaan aikaan psyykkisiä muutoksia. Tämä oli todella mielenkiintoinen tutkimustulos!

Mitä siis on tehtävä muutoksen aikaansaamiseksi? Pysy kanavalla! Seuraavassa blogissani kerron, mitä sinun on tehtävä, jotta saisit aikaan uuden, paremman version itsestäsi ja elämästäsi.

P.s. Googlettamalla löydät paljon lisätietoa kirjailijasta, fani-sivut ja muuta mielenkiintoista

Tavataan seuraavan blogin yhteydessä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joe Dispenza, fyysinen muutos=psyykkinen muutos

"Sydän, sydän!"

Torstai 16.7.2020 klo 21:51 - Pirkko Jurvelin

"Sydän, sydän!" on vasta ilmestynyt nuorille kohdentamani romaani, joka käsittelee poikkeuksellista aihetta: elimensiirtoa. Romaanin päähenkilö Stella herää nukutuksesta sydämensiirtoleikkauksen jälkeen, mutta hän on kadottanut muistinsa operaation yhteydessä. Perhe ja tuttavapiiri huomaa myös, että Stellan identiteetti on kokenut suuren muutoksen.

Tehdessäni taustatyötä kirjaani varten löysin aihetta koskevia, suorastaan hätkähdyttäviä tarinoita. Minun oli pakko ruveta pohtimaan, onko todennäköistä, että luovutetun sydämen mukana uuden elimen vastaanottaja saa myös uusia persoonallisuudenpiirteitä. Lukemieni kertomusten mukaan se on ainakin mahdollista. 

Esittelyvideossa keskustelen uudesta kirjastani muutaman lukuryhmään kuuluneen nuoren kanssa. He auttoivat minua kieleen ja nuorten kulttuuriin liittyvissä asioissa. Minulla oli apuna myös nuori nainen, joka on pelannut salibandyä myös Sveitsissä. Hän tutustutti minut "säbän" maailmaan. Lukuryhmän käyttö oli minulle uusi ja erittäin mieluisa kokemus. Kiitos teille, tytöt!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sydämensiirto, elämänmuutos, nuortenromaani

Muutos - eikä kuitenkaan muutos

Keskiviikko 20.5.2020 - Pirkko Jurvelin

Muutos – eikä kuitenkaan muutos

Viime vuosien aikana olen kuullut tuttavapiirissäni kerrottavan suomalaisista nuorista naisista, jotka ovat kääntyneet tunnustamaan islamin uskoa, eli kuten muslimit itse sanovat: ”palanneet” islaminuskon pariin. Kun eilen sain tietää, että eräs nuori tuttavani oli päättänyt ottaa kasteen ja liittyä mormonikirkkoon, aloin pohtia syitä, jotka saavat ihmisen tekemään jokseenkin rajulta näyttäviä muutoksia elämässään. Yhteinen nimittäjä näille tuntemilleni muutoksen tekijöille on lestadiolaisuus, ja oikeastaan ymmärrän hyvin, että on helppoa siirtyä rajat antavasta uskonyhteisöstä toiseen sellaiseen. Toki useimmilla islamiin kääntyneillä nuorilla naisilla on vahvana motivaattorina se tumma, komea sulhanen, joka ei kuitenkaan oikeasti halua pakottaa morsiantaan vaihtamaan uskontoaan. Hyvin usein on myös niin, että suomalaiset käännynnäiset noudattavat islamin sääntöjä pukeutumisineen kaikkineen huomattavasti tiukemmin kuin heidän puolisonsa.

Ja mitä mormoniuskonto voi antaa kristitylle? Ystäväni kertoi, että hän kokee mormonien elämäntavan ja -arvot hyvin samanlaisiksi kuin lestadiolaisillakin, eroa entiseen ei juurikaan ole. Ratkaisevaa on kuitenkin taivasoppi: Ei ole oikeastaan väliä, mihin kirkkoon kuuluu tai kuuluuko ollenkaan mihinkään, sillä hyvä ihminen pääsee taivaaseen, eli teot ratkaisevat. On ymmärrettävää, että ihmisen on helpompi uskoa saavansa iankaikkisen elämän yrittämällä elää oikein. Taivaspaikan saaminen ”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden”tuntuu tekoihin verrattuna aika epämääräiseltä ja epävarmalta.

Näitä nuoria ja heidän tekemiään päätöksiä ajatellessani huomasin, että he ovat oikeastaan valinneet hyvin tutun ja turvallisen tien, joka ei muuta heidän elämäänsä kovinkaan radikaalisti. Tämän johtopäätöksen tehtyäni totesin, että näin kai ihminen yleensä toimii, olipa hän sitten nuori tai vanha, vaikka luuleekin repivänsä itsensä irti entisestä ja ”aloittavansa kaiken alusta”. Emme me osaa muuttua, siitä pitävät huolen geenit ja kasvuympäristömme. Me vain petämme itseämme uskottelemalla niin. ”Koskaan et muuttua saa” vaaditaan laulussakin.

Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen väittää kuitenkin toisin (”Voiko persoonallisuus muuttua?”,PS-kustannus). Hän sanoo, ettei persoonallisuus koskaan muutu täysin, mutta esimerkiksi jokin suuri trauma, muutto uuteen kulttuuriin tai vaikkapa uskonnollinen kääntyminen (!) voi aiheuttaa ihmisessä suuren muutoksen. Ojanen kutsuu tapahtumaa kvanttimuutokseksi. Tämä kvanttimuutos voi tapahtua missä vain, ja moni sen kokenut on kuvaillut sitä taakasta vapautumiseksi ja täydellisen rakkauden kokemiseksi. Usealle kokemus on niin hämmentävä, että sitä on vaikea sanoittaa. Asiaa on tutkittu vähän, ja hiljaa itsekseni mutisen ja väitän, että kaikki muutoksen ainekset ovat olleet ihmisessä jo kauan. Ulospäin muutos voi näyttää suurelta, vaikka se ei sitä oikeasti ole.

Internet näyttää kyllä uskovan ihmisen kykyyn muuttua. Esimerkiksi hakusanoilla ”haluatko tulla paremmaksi ihmiseksi” löytyy valtavasti tuloksia sekä suomeksi että kaikilla muilla osaamillasi kielillä. Toinen toistaan itseään paremmin mainostavat sivustot neuvovat, kuinka kannattaa osallistua, ostaa ja hankkia palveluja tai koulutusta, tai ehkäpä oma elämäntapakonsultti olisi juuri sinun juttusi. Kaikkea hyvää löytyy, ja mahdollisuuksia on loputtomasti, jos ja kun haluat muuttua ulkoisesti tai sisäisesti.

Olikin virkistävää löytää Mark Mansonin – Author.Thinker.Life Enthusiast. - kirjoitus aiheesta. Hän ohjeistaa seuraavasti:” Lopeta itsesi muuttaminen – sen, kuka olet – koska se johtaa välittömästi epäonnistumiseen ja toivottomuuteen. Jos sen sijaan tähtäät toimintatapojesi muuttamiseen välittämättä siitä, muuttuuko persoonasi, todellisesta muutoksesta tulee yksinkertaisempi.” Selkokielellä sanottuna: Tapojasi voit muuttaa, itseäsi et. Manson painottaa jatkossa sitä tosiasiaa, että sinä et muutu, vaikka kuka mitä sanoisi, sillä emmehän edes itse tunne itseämme. ”And more importantly, who fucking cares? I don`t. And neither should you.”

Palatakseni alkuun. Kuinka kohdata suuren elämäntapamuutoksen tehnyt ihminen, joka on mahdollisesta ulkoisesta muutoksesta huolimatta sinun rakas tuttavasi tai ystäväsi? Sano hänelle:”Sinä olet minulle sama ja yhtä rakas kuin ennenkin.”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muutos, Mark Manson, lestadiolaisuus, islam

En aio lopettaa lentämistä

Torstai 9.1.2020 - Pirkko Jurvelin

En aio lopettaa lentämistä

Tyttäreni oli ajamassa autolla yhdeksänvuotiaan kuopuksensa kanssa. Mukava joululoma alkoi olla ohi, mutta he haaveilivat jo tulevasta kesälomasta Espanjassa. Silloin lapsi totesi surullisena: ”Mutta kun on se ilmastonmuutos.” Äidin kanssa oli sitten yhdessä mietitty, mitä heidän perheensä voisi tehdä, jotta luonto säilyisi saasteettomana ja terveenä. Mahdollisesti ensi kesän lentomatka olisi viimeinen heidän kohdallaan.

Ihminen on lyhyessä ajassa ”onnistunut” saastuttamaan maapalloa ja sen ilmakehää siinä määrin, että on alettu puhua maapallon lopullisesta tuhosta. Muutos on tapahtunut varsin lyhyessä ajassa, sillä minun ja minun lasteni sukupolvi on ollut juuri se, joka on lentänyt ja massakuluttanut paikat ja tavarat ja vaatii lisää. Vai miten se meni? Onko asia näin?

Kun puhutaan maapallon ilmakehän saastumisesta, lentämisestä on tehty se suurin mörkö, koska se aiheuttaa massiiviset hiilidioksidipäästöt. Pitäisikö siis ihmisten lopettaa lentäminen kokonaan (lentokielto myös Trumpille ja Putinille, käyttäköön puhelinta, jos on asiaa)? Vai kannattaisiko kuitenkin miettiä asiaa tarkemmin ja pohdiskella myös sitä tutkimustulosta, jonka mukaan lentomatka Helsingistä Tukholmaan aiheuttaa pienemmät päästöt matkustajaa kohden kuin laivamatka (lopetetaanko siis myös laivaliikenne?).

Mitä tapahtuu, jos yleinen, koko maapalloa koskeva lentokielto astuu voimaan? Yksi ja ehkä suurin vaikutus on massiivinen työttömyys. Nykyisin matkailu työllistää EU:n alueella 12 miljoonaa ja maailmassa 313 miljoonaa ihmistä. Kuriositeetin vuoksi voin mainita, että Aruban saarella 88% asukkaista tienaa leipänsä turismin palvelussa. Niin, ja onhan meilläkin Lappi, jossa kirjattiin talvella 2018 kaksi miljoonaa yöpymistä, joista ulkomaalaisten osuus oli 60%. Tämä tarkoittaa aika merkittävää lentoliikennettä talvisesongin aikaan. Jos lentäminen loppuu, niin turismin parissa työskentelevät ihmiset jäävät työttömiksi niin täällä Suomessa kuin kaikkialla muuallakin maailmassa. On vaikea kuvitella, kuinka kaikki matkailun parissa töissä olevat saadaan uudelleen työllistettyä. Mitä esimerkiksi Lapissa voi tehdä leipänsä eteen, jos puolet vuoden tuloista otetaan pois? Kun tarkastellaan maapallon historiaa, on helppo todeta, että suuret luonnonkatastrofit, sodat, sairaudet, ruuan loppuminen ja nykyisin työttömyys ajaa kansat liikkeelle. Jos edes murto-osa 313 miljoonasta henkilöstä lähtee oman maan ulkopuolelle hakemaan elantoaan, se tarkoittaa valtavaa kansainvaellusta. Olemmeko valmiita siihen?

Jos tavaroita ei voi enää kuljettaa ilmateitse, on valmistajalla kaksi mahdollisuutta: siirtää liikenne joko maalle tai merelle tai vähentää tuotantoa, mikä aiheuttaa jälleen työttömyyttä. Mikäli rekka- ja muu liikenne kasvaa huomattavasti maanteillä, se vaatii tieverkoston laajentamista ja valtavaa lisäpanostusta teiden kuntoon, ja luonnollisesti myös autoliikenteen kasvaessa päästöjen määrä nousisi. Kuten jo aikaisemmin totesin, laivaliikenne aiheuttaa myös massiivisia päästöjä (ja vesistöjen likaantumista), joten lentoliikenteen muuttaminen meriliikenteeksi ei sekään olisi huomattava parannus nykyiseen.

Olen miettinyt näitä asioita lujasti viime aikoina, ja olin todella ilahtunut lukiessani torstain (9.1.2020) Kalevasta geologi Juhani Paakkolan kirjoituksen matematiikasta ja ilmastonmuutoksesta. Hän kertoo, kuinka toisistaan tietämättömät USA:n ja Neuvostoliiton tutkijat olivat 1980-luvulla kairanneet Etelänapamantereen jäätiköitä ja päätyneet samanlaisiin tutkimustuloksiin. Lainaan Paakkolan kirjoituksesta loppuosan.

”Niiden (tutkimusten) mukaan maapallon ilmakehä on vuoroin jäähtynyt, vuoroin lämmennyt, ja mikä tämän kirjoituksen näkökulmasta tärkeintä: hiilidioksidin määrä on seurannut tiukasti lämpötilaa. Ilmakehän lämpötilan noustessa hiilidioksidin määrä on kasvanut ja lämpötilan laskiessa hiilidioksidin määrä ilmakehässä on pienentynyt. Tämähän on aivan luonnollista ja ymmärrettävää: lämmin ilma kiihdyttää eloperäisen aineksen palamista ja kylmä vastaavasti hidastaa. Ihmisellä ei näissä prosesseissa ole ollut mitään osuutta, eivätkä tämän päivän toimet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi tule tuottamaan toivottua tulosta. Ilmasto lämpenee, ja hiilidioksidin määrä lisääntyy, eikä väärin sovellettu matematiikka voi sille mitään.”

Jäänkin nyt pohdiskelemaan seuraavanlaista kysymystä: Onko lentoliikenteen lopettaminen eettisesti oikein? Mitä mieltä olet, lukijani?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Juhani Paakkola, lentäminen, ilmastonmuutos

Muistaako solu?

Maanantai 11.11.2019 - Pirkko Jurvelin

Muistaako solu?

Viime aikoina olen paristakin syystä joutunut pohtimaan kysymystä solumuistista. Ennen kuin jatkan, otetaan pieni kertaus (sanoo opettaja). Solut ovat niitä rakennuspalikoita, joista kaikki eliöt muodostuvat. Kaikissa soluissa tapahtuu aineenvaihduntaa, joka mahdollistaa niiden kasvun ja lisääntymisen. Monisoluisissa eliöissä solut voivat erikoistua erilaisiin tehtäviin ja muodostaa kudoksia (kiitos tiedosta, wikipedia). Mutta mitä sitten ovat geenit, ja liittyvätkö ne mitenkään asiaan? Käännytäänpä jälleen googlen puoleen: Geenit eli perintötekijät ovat solun tuman kromosomeissa sijaitsevia kemiallisessa mielessä deoksiribonukleiinihaposta eli DNA:sta muodostuvia biologisen informaation perusyksiköitä. Eli erittäin yksinkertaistettuna yhteenvetona voidaan sanoa, että solut sisältävät perintötekijämme. Ja sitten vielä lausahdus muistista: Nykytietämyksen mukaan ihmisen muistiin liittyvät tekijät sijaitsevat aivoissa.

Lähiomaiseni odottaa elinsiirtoa, ja minä olen - totta kai - googlaillut asiaa monella eri kielellä. Törmäsin juttuihin, joita olin osannut odottaa. Ne ovat tarinoita elinsiirteen saaneista henkilöistä (lähinnä on ollut kyse sydämensiirroista), joiden persoonallisuus on muuttunut huomattavasti leikkauksen jälkeen. Olen lukenut 58-vuotiaasta amerikkalaisesta miehestä, joka vietti epäterveellistä jet set- elämää, mutta josta leikkauksen jälkeen tuli himourheilija, joka liikuttui aina tietyn laulajan musiikkia kuunnellessaan. Mies sai selville luovuttajansa henkilöllisyyden, ja totesi viettävänsä samanlaista elämää musiikkimakuineen kuin luovuttaja eläessään.

8- vuotias poika sai murhatun lapsen sydämen ja kärsi toistuvista painajaisunista. Unien perusteella murhaaja saatiin kuitenkin kiinni.

Uuden sydämen saatuaan eräs nuori mies totesi himoitsevansa meksikolaista tulista ruokaa sekä olevansa yllättäen kiinnostunut erilaisten urheilulajien seuraamisesta. No, arvaatte tietysti, että nämä ominaisuudet olivat samat kuin sydämen luovuttaneella henkilöllä. Ja tässä vaiheessa tiedoksi se, että Yhdysvalloissa voi saada tietoonsa luovuttajan henkilöllisyyden, mutta Suomessa ei.

Näitä kertomuksia on paljon. Useimmissa tarinoissa joko ihmisen ruoka- tai vaikkapa musiikkimaku on muuttunut, on löytynyt uusia kiinnostuksen kohteita (samoja kuin luovuttajalla), seksuaalinen suuntautuminen on saattanut muuttua, ja usein myös elämäntavasta on tullut urheilullisempi (ilmeisesti lääkärin kehotuksesta).Wieniläisen sydänlääkärin Brigitte Brunzelin mukaan noin kuusi prosenttia uuden sydämensiirteen saaneista henkilöistä raportoi persoonallisuudenmuutoksista.

Näille ilmiöille on olemassa lukuisia selityksiä. Väitetään, että hylkimisenestolääkkeet ja raskaat anestesialääkkeet aiheuttavat tämän tyyppisiä haittavaikutuksia, puhutaan psyykkisen trauman aikaansaamista mielenmuutoksista sekä myös siitä, että anestesian aikana potilas on voinut kuulla henkilökunnan keskustelevan luovuttajasta.

On olemassa myös teoria solumuistista. Sen ovat kehittäneet Arizonan yliopiston psykologit, ja heidän mukaansa raportoidut persoonallisuudenmuutokset eivät voi johtua sattumasta. Näiden tutkijoiden mielestä siirteen mukana potilaalle siirtyy luovuttajan solumuistia, joka voi aktivoitua. Miksi näin tapahtuu vain joissakin tapauksista, siitä ei ole tietoa.

Jos elinsiirteen soluissa oleva muisti ja geenit periytyvät, niin onko mahdollista, että siirteen saaneen ja hänen puolisonsa jälkeläisellä olisi geenejä myös kolmannelta henkilöltä? Tätä kysymystä ei ole joko mietitty, tai sitten sitä ei ole tutkittu. En löytänyt minkäänlaisia viitteitä kysymykseen.

Mitä tapahtuu minun lähiomaiselleni sitten, kun hänellä on kehossaan vieraan henkilön soluja ja DNA:ta. Alkaako hän opiskella vimmatusti kieliä, rupeaako hän kasvissyöjäksi, tai ehkä kilpauinnista tulee hänen elämänsä huippujuttu? Kuka tietää? Lupaan raportoida tilanteen edistymisestä sitten, kun ollaan niin pitkällä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: solumuisti, elinsiirto, käyttäytymisen muutos

Huomenna teen parannuksen!

Tiistai 8.1.2019 - Pirkko Jurvelin

 

                  Huomenna teen parannuksen!

 

Vanhojen grogilasien kyljessä on usein nähtävissä seuraavanlainen teksti: ”Tänään alkaa parannuksen teon valmistelu. Tai ainakin suunnittelu. Tai vähintään suunnittelun harkinta. Kyllä. Aloitan joka tapauksessa parannuksen suunnittelun harkinnan valmistelun”.

Tämä mainio teksti sopii hyvin näin vuodenvaihteeseen, joka ajankohta jostakin syystä on erityisesti valikoitunut muutosten/parannuksen (olipa se sitten parannus mistä tahansa asiasta) tekoon. Kai siinä sitten on jotain maagista: uusi vuosi – uusi mahdollisuus aloittaa elämä alusta, puhtaalta pöydältä. Toisaalta myöskin niin arkinen juttu kuin maanantai on valjastettu parannuksentekijöiden käyttöön: ”Maanantaina aloitan laihdutuskuurin, lopetan tupakanpolton/viinanjuonnin, ostan jäsenyyden kuntosalille (hyviä tarjouksia näin tammikuussa!), alan paremmaksi ihmiseksi…

Luin joskus artikkelin rikoksenuusijoista. Kun vankilapsykiatreja, teologeja ja muuta henkilökuntaa oli haastateltu, lopputulemaksi saatiin seuraava päätelmä: rikollisen elämäntavan lopetti ainoastaan uskoon tulo. Tarvittiin siis jotakin järeämpää ”asetta” kuin oma päättäväisyys. Näin se varmaan menee. Jos yksi päätös olisi riittävä, eivät naistenlehdet pursuaisi joka välissä laihdutusohjeita, artikkeleita terveellisistä elämäntavoista ja oikeasta tavasta tyhjentää kaapit, viettää kunnon loma, pitää hyvät välit appivanhempiin… Jos se yksi päätös riittäisi. Mutta kun ei. Olkaamme siis armollisia itsellemme, hymyilkäämme anteeksiantavasti myös toisillemme ja päättäkäämme aloittaa parannuksen suunnittelun harkinnan valmistelu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: parannus, muutos, uusi vuosi,